Kummin tehtävä on nykyään aika erilainen kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Yhä useampi suomalainen ei kuulu enää kirkkoon, ja suhtautuminen kristillisiin perinteisiin on muuttunut. Kirkosta erotaan ja siihen liitytään kuin se olisi jokin harrastus, jotta voidaan mennä naimisiin tai tulla kummeiksi. Harvemmin kummiuteen enää liittyy muuta uskonnollisuutta kuin kaste ja konfirmaatio.

Me emme kuulu kirkkoon, mutta lapsillamme on silti nimetyt kummit. Emme ole valinneet kummeiksi sisaruksiamme, sillä he ovat jo tätejä, setiä ja enoja. Emme ole valinnneet kummeiksi pariskuntia. Emme myöskään ole valinneet kummeja heidän rahallisen tilanteensa takia, vaikka valitettavasti monen muun vanhemman mielestä kummin tehtävä on hankkia lapselle kalliita lahjoja.

Mikä sitten on kummin tehtävä? Vaikka en kuulukaan kirkkoon, löytyy evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta lyhyt tekstipätkä, joka kuvaa hyvin minun näkemystäni aiheesta:

 "Kummi on lapsen elämässä tärkeä ihminen, turvallinen aikuinen ja ystävä. Yleensä kummeiksi valitaan vanhempien hyvin tuntemia läheisiä ystäviä tai sukulaisia.

Minä olen meillä hoitanut kummitädin valinnan, ja Harri kummisedän. Kummeilta odotamme läsnäoloa lapsen elämässä ja tukea meille vanhemmille - emme lahjoja ja rahaa.


Nyt voi nämäkin kuvat julkaista, kun posti on päätynyt perille asti. Tällä kertaa olemme hoitaneet homman ajallaan, kun Felixin kummisetä taidettiin pyytää tehtäväänsä viikkoa ennen nimiäisiä. Hulinalle on siis kummit valmiina, ja niin on muuten nimikin. Babyshowereilla veikkailtiin muunmuassa Wilmaa, Fannya ja Sofiaa. Nimi pidetään kuitenkin nimiäisiin asti salassa, mutta voin vaikka tarjota jonkun yllätyspalkinnon jos joku sattuu arvaamaan oikein!