Meillä ei tänä vuonna juhlittu ystävänpäivää mitenkään ihmeellisellä tavalla. Tai no, Harri ja Felix kävivät hakemassa Heseltä kaikille ateriat, mikä kyllä oli poikkeuksellista sikäli, että niin ei olla ennen tehty, ja tuskin tullaan tekemään jatkossakaan. Hauskaa kuitenkin oli se, että kassalla sattui olemaan kaveri, joka heitti mukaan niitä lastenaterioihin kuuluvia leluja, ja täällä meni ilta kivasti uuden Risto Räppääjä -leffan soundtrackiä rokaten uudet sormikkaat kädessä ja kummallakin yksi värikäs pinni päässä. Kyllä me ollaan naurettu noita kahta tänään. 

Suurin syy ystävänpäivän vähäiseen juhlintaan oli se, että vietimme Harrin kanssa loppuviikosta pari päivää Helsingissä. Olisimme varmasti menneet tänään ainakin syömään tai leffaan, jolleivät lapset olisi olleet jo tuon reissun ajan hoidossa. Ja on meitä kyllä laiskottanutkin, jos totta puhutaan. Johtuneeko sitten tuosta reissusta vai ollaanko tässä jossain lievässä flunssatilassa...

Vaan kyllä räntäsateinen, loskainen Helsinki on sitten kaunis! Enkä mä edes vitsaile, Helsinki on aivan ihana kaupunki, jossa tekisi mieli koluta läpi joka ikinen ihastuttava pikku kahvila, putiikki, ravintola ja museo. Tällä(kin) kertaa siihen fiilistelyyn vaan jäi valitettavasti aika vähän aikaa. Ehdimme me sentään tapaamaan muutamaa ystävää, torstaina Virgin oilissa ja perjantaina Tony's delissä.

No mitä muuta me sitten teimme Helsingissä, kuin söimme? Harri oli saanut poikien yritykselle esittelypaikan White Nights-tapahtumasta, joka on kai lähinnä mobiilipelien kehittäjille tarkoitettu yritystapahtuma. Todella varman kuuloista tekstiä, eikö? Mieheni työstä ja harrastuksesta huolimatta en ymmärrä pelimaailmasta mitään, ja tärkeimmiksi tehtävikseni messuilla muodostui kätteleminen, nyökyttely ja hymyily, mutta tapahtumien järjestelystä mulla kyllä on kokemusta, ja siitä näkökulmasta White Nights olikin ihan mielenkiintoinen kokemus.

Toiseksi parasta reissussa oli tietysti yö hotellissa. Valkoisissa lakanoissa vaan on jotain taikaa, nukun niissä aina kuin lapsi. Siis jonkun toisen lapsi, meidän omat ovat viime aikoina nukkuneet todella huonosti. No, joka tapauksessa oli ihanaa päästä hotelliin nukkumaan taatusti keskeytymättömät unet ja syömään herkullista aamiaista. Eikä sekään yhtään haitannut, että tavalliset huoneet olivat täynnä, joten meidät sijoitettiin premium-huoneeseen. Parasta oli tietysti palata kotiin lasten luokse.