Olin kolmevuotias kun muutimme rivitaloon. Sireeniaidan toisella puolella asui reilut puolitoista vuotta vanhempi tyttö, ja meistä tuli parhaat ystävät. Vähän vanhempina rakensimme talvisin talorivistöjen taakse pellon reunaan lumilinnan. Työskentelimme sen parissa monta päivää aamusta iltaan, ja se oli upea, huonekaluineen päivineen. 

Lumilinnassamme oli huone myös joka ikiselle talonyhtiön ipanalle, taaperosta mopoikäiseen teinilurjukseen asti. Ei ne siinä linnassa tainneet ikinä vierailla, mutta tietysti oli fiksua kuitenkin olla huone jokaiselle. Olisihan se ollut noloa, jos joku olisi tahtonut mukaan leikkiin, mutta olisimme tilanpuutteen vuoksi joutuneet kieltäytymään.

Viime viikonloppuna me rakensimme lasten kanssa hienon lumilinnan. Ensimmäisenä rakennuspäivänä teimme koko perhe perustuksia otsalamppujen valossa vielä pimeän laskeuduttua. Se oli sellainen täydellinen hetki, johon palaan uudestaan vielä vuosien päästä ja nautin. Oli kuitenkin onni, että saimme projektiin apua pikkuserkkuvahvistuksilta ihan pääkaupunkiseudulta asti, sillä linnan rakentaminen olikin työläämpää hommaa kuin muistin.