Aamupäivällä lähdimme Annukan ja Linan kanssa messukeskukseen Ipanahippoihin, jotka taidettiin järjestää viime vuonna ensimmäistä kertaa. Paikalla oli paljon nähtävää ja tehtävää Legojen rakennuksesta polkuautoihin, Muumeista Hevisaurukseen ja kasvomaalauksesta karuselliin. Mulle jäi tapahtumasta vähän kurja fiilis, kun kaikki tuntui olevan hiukan sinnepäin organisoitu, ja koin että vilkasta kolmevuotiasta piti vähän väliä olla kieltämässä ja kontrolloimassa. Pääasia kuitenkin oli se, että Felixin mielestä hipoissa oli kivaa. Eiköhän se tapahtumakin siitä vuosien saatossa kehity, tämä kuitenkin oli ensimmäinen kerta kun se järjestettiin noin isossa paikassa.

Hipoilta suuntasimme kodin kautta kaverisynttäreille, joihin olisin napannut Stellankin mukaan, elleivät juhlat olisi olleet juuri päiväuniaikaan. Ehdimme nauttia seurasta ja ihanista herkuista ihan hyvän aikaa, vaikka vilkuilinkin välillä kelloa. Seuraava, viimeinen kohteemme oli Seikkiksen Timantti-teatterissa järjestetty Hiiri-orkesterisatu, johon olin varannut liput koko perheelle. Sali oli täynnä porukkaa vauvasta vaariin, ja esitys oli juuri sopivan mittainen, hauska ensikosketus orkesterisoittimiin.

Kyselin Felixiltä illalla, mikä oli päivässä kaikkein kivointa. Vastaus kuului: "ei mikään", josta tein vapaan tulkinnan, ettei tyyppi osannut valita kaikesta kivasta sitä huippujuttua, sillä niin innoissaan hän oli koko päivän. Kaikki myös sujui oikein hyvin ja ongelmitta, vaikka Felix ei päiväunia nukkunutkaan. Mun päivän kohokohta oli se, että ehdittiin tehdä kaikki suunniteltu, vaikka olin ihan varma, että aikataulu jossain kohtaa pettää. Tulen muistelemaan tätä päivää lämmöllä varmaan loppuvuoden lauantait, sillä tällaista ei meidän perheessämme turhan usein tapahdu!