Sotkunuttura rullalle, saappaat jalkaan, takki niskaan ja arkiaskareita suorittamaan!
Paita / Bench
Neule / Gina tricot
Takki / Volcom
Laukku / Guess
Hame / Second hand
Saappaat & huivi / lahja
Olen viimein alkanut heräilemään tästä pahuksen talvikoomasta, kun lisääntynyt valon määrä on muistuttanut, että se kevät todellakin tulee joka vuosi. Ja sen jälkeen kesä. Kevään tulon voi nähdä myös sulkimen räpsymistahdin tiheentymisenä ja kovalevyn täyttymisenä. Pitkästä aikaa kuvaaminen on taas kivaa ja jees ja ihanaa!
Tällaisia hetkiä tuli helmikuussa nautittua ja ikuistettua.
Nautimme viikonloppuina ihania koko perheen aamiaishetkiä. Näitä kun saisi arkipäiviinkin sisällytettyä... Toivossa on hyvä elää, mutta nyt on hyvä aika ottaa tavaksi istua edes yhdelle aterialle koko perheen voimin. Aamulla tai illalla.
Ostin pitkästä aikaa kimpun tulppaaneja. Ja sitten ostin toisen. Ja kolmannen. On ne ihania!
Todiste siitä, että helmikuussa paistoi aurinkokin. Turku on kyllä niin kaunis auringonpaisteessa.
Stella nukkui rattaissa aika monet päiväunet helmikuussa, kun kotona omaan sänkyyn nukahtaminen oli ihan työn ja tuskan takana. Nyt alkaa vähän jo helpottaa. Toistaiseksi.
Ystävien seurasta kannattaa ehdottomasti nauttia muinakin päivinä kuin ystävänpäivänä. Jos siihen vielä yhdistää hyvästä ruuasta nauttimisen, ei voi mennä metsään! Tortillat ovat myös aika varma vaihtoehto tällaisten iltojen varalle.
Ystävänpäivästä puheenollen, sen vietin rattoisasti töissä. Vaikka vähän harmittikin olla perheen luota pois juuri tänään, oli meillä sentään ilta aikaa rentoutua ja olla yhdessä. Vaari oli hankkinut lapsille "pienet" ystävänpäivän muistamiset, ja niistä kyllä otettiin ilo irti pakkauspahveja myöten!
Helmikuussa järjestin myös ensimmäistä kertaa kotikutsut, ja saimme ihanalla mammaporukalla ihastella Perfect home -tuotteita. Tarjoilut menivät hyvin kaupaksi viimeistään siinä kohtaa kun isäntä tuli kotiin. Sen verran pelisilmää näköjään oli, että laitoin ruisnappien täytteeseen kalaa, joten sain ihan itsekseni herkutella sen seuraavana päivänä!
Lisäksi nämä muruset ovat tietysti olleet vauhdissa! Lastenhuoneessa on saatu monet hyvät leikit aikaan, ja Felix on myös saanut osallistua Stellan syöttämiseen, kuivaamiseen ja vaipanvaihtoon. Siitäkös on isoveli ollut ylpeä, kun on saanut kehuja toiminnastaan. Sydän sulaa näiden kanssa kyllä joka päivä...
Sain jokin aika sitten ainakin omasta mielestäni ihan superhauskan idean, jonka sitten jaoin bloggaajien yhteistyöryhmässä. Itse nimittäin ainakin kaipaan välillä inspiraatiota ja uusia ideoita ruuanlaittoon. Ideoimme siis yhdessä muiden bloggaajien kanssa haasteen, jossa valitaan kuukauden ruoka-aine, ja jokainen sitten kokkailee ruuan, jossa raaka-ainetta käytetään, ja jakaa ohjeen blogissaan.
Tässä kuussa oli tarkoitus kokata perunasta, jonka kanssa tietysti olisi aika helposti voinut mennä siitä mistä aita on matalin, mutta koska tarkoituksena oli kuitenkin käyttää mielikuvitusta, päätin kokeilla jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt - perunarieskoja. Suolan jätin suosiolla ohjeesta pois, sillä nuorimman syöjän ruokavalioon sitä ei juurikaan kuulu. Menekin perusteella testiryhmän äänesti perunarieskat jatkoon äänin 3/3, eli näitä tullaan valmistamaan meillä jatkossakin.
Peruna ei oikeastaan ollut oma ideani, vaan se tuli joltain ryhmäläisistä. Valitsin sen helmikuun raaka-aineeksi, koska ajattelin sen olevan helppo homma (ei ollut) kun aikaa ei ollut ihan hirveästi. Muillakin kuin minulla taisi helmikuun äkillinen loppuminen tulla yllätyksenä, ja tähän mennessä Maatuskamaassa -blogista löytyy vinkkejä perunamuusin valmistukseen ja Mammalaiffii -Milla taas on jakanut herkullisten perunaröstien ohjeen. Ensi kuussa saadaan varmasti muitakin mukaan, ja ehkä joku innostuu vielä jälkikäteen ottamaan potun kauniiseen kätöseen, ja pyöräyttämään siitä jotakin herkullista!
Mutta pitemmittä puheitta, saanko esitellä:
Perunarieskat
5 dl perunoita soseutettuna
1 dl kaurahiutaleita
3 dl perunajauhoja
1 kananmuna
Ainekset sekoitetaan keskenään ja taikinakasat painellaan madollisimman ohuiksi rieskalevyiksi leivinpaperille. Itse tein kymmenen vähän isompaa leipästä, mutta ehkä ensi kerralla voisin kokeilla pienempää kokoa, sillä rapsakka reuna oli mielestäni se paras osuus. Rieskoja paistetaan uunissa 250 asteessa 15 minuuttia, ja nautitaan tietysti heti!
"Aika kultaa muistot" on niin kulunut lausahdus, mutta myös erittäin totta. Lähes jokaisessa elämänvaiheessa, jonka olen käynyt läpi, on ollut omat vaikeutensa, mutta silti huomaan muistelevani mennyttä aikaa aina haikean kaihoisasti. Eniten kaikista huomaan kuitenkin kaipaavani sitä aikaa, kun lapset ovat olleet pienempiä, joten kaiken järjen mukaan tulen kaipaamaan tätäkin aikaa tulevaisuudessa.
Tässä maailmassa mulla ei ole mitään tärkeämpää kuin nämä lapset, ja heidän kanssaan vietetty aika. Ikinä ei pitäisi olla niin tärkeää Facebook-statusta, blogipäivitystä tai mitään mihinkään liittyvää kiirettä, että se ajaisi heidän ohitseen. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä ja tästä ajasta näiden maailman rakkaimpien kanssa, ennen kuin on taas aika ikävöidä sitä ja nauttia jostain ihan muusta.
Siinä missä kuukausi sitten harjoiteltiin istumaan menemistä, nyt vääntäydytään istuma-asennosta karhukonttaukseen. Felixiltä perittyjen housujen polvet ovat vihdoin saaneet kokea ahkeraa kulutusta, kun isoveli jätti konttaamisvaiheen kokonaan välistä. Seisomaankin noustaan, ja seistään niin reteästi yhdellä kädellä kiinni pitäen. Ja onpa neiti kerran kiivennyt portaallekin!
Stella viihtyy kaikkein parhaiten sylissä, mutta lattiakin menettelee jos äiti makaa matolla toimittamassa kiipeilytelineen duunia. Ja jos siitä koittaa nousta ja lähteä tekemään muuta, tulee itku, tai sitten perään lähtee yksi pieni maantiekiitäjä, joka hokee "äiti, äiti." Kaikille vilkuitellaan iloisesti ja joskus vähän jo taputetaan käsiäkin yhteen.
Valitettavasti yhdeksänkuinen Stella on myös flunssan, silmätulehduksen ja oksennustaudin verran kokeneempi kuin kahdeksankuinen, mutta kummasti hän on sairastelun ohella ehtinyt oppia uutta! Inhottavan yskän ja hampaiden kasvattamisen takia yöunetkin ovat kärsineet, eikä päiväunissakaan kyllä hurraamista ole. Tuntuu etten enää osaa nukuttaa lastani, joka keksii milloin mitäkin temppuja ja kikkailuita juuri silloin kun silmät ovat jo painumassa kiinni. Äitiinsä tullut! Tossa se nytkin kukkuu...
Pieni neiti ihailee isoveljeään yli kaiken. Nämä tyypit höpöttävät omalla kielellään päivät pitkät, ja jälleennäkemisen ilo on riemastuttavaa seurattavaa, vaikka ero olisi ollut vain päiväunien mittainen. Stella on mielestäni oppinut uusia asioita nopeampaan tahtiin kuin Felix, ja isoveljen ihannoimisella saattaa olla sen asian kanssa jotain tekemistä.
Kyllä mä valehtelisin jos sanoisin ettei Stella kaikessa ihanuudessaankaan ole yhtään liian helppo tapaus, jolla on ihan omat kuviot erityisesti nukkumisen suhteen. Mutta kun pieni pää nojaa omaan olkapäähän on ihan helppoa unohtaa joka ikinen viimeisten viikkojen aikana kerääntynyt univelkatunti.
Hyvää yötä, toivottaa vähän yli yhdeksänkuinen Stella.
Ja ehkä jopa nukahti itsekin...
Tämän äidin isällä oli tänään syntymäpäivä. Vaari vei meidät synttärilounaalle, eikä etukäteen suostunut paljastamaan paikkaa. Näköjään Turustakin löytyy ravintoloita, joissa en ole vielä käynyt!
Tänään ruokailimme pienellä perheporukalla Hus Lindmanissa, ja olin aivan myyty. Olen kuullut paikasta ja halunnut käydä, mutta nyt omin silmin nähneenä ja omalla pikku suulla maistelleena voin vain suositella tätä(kin) paikkaa. Erityisesti tällaisina juhlapäivinä on kiva käydä jossain näinkin kauniissa paikassa syömässä! Tai jos vaikka on sellainen tyyppi, joka syö lounasta, voi mennä huomenna nauttimaan Hus Lindmanin hiihtoloman spesiaalitarjouksesta, seitsemän kakun jälkiruokapöydästä. Voin kertoa että nam.
Happy birthday daddy!
