Kummin tehtävä on nykyään aika erilainen kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Yhä useampi suomalainen ei kuulu enää kirkkoon, ja suhtautuminen kristillisiin perinteisiin on muuttunut. Kirkosta erotaan ja siihen liitytään kuin se olisi jokin harrastus, jotta voidaan mennä naimisiin tai tulla kummeiksi. Harvemmin kummiuteen enää liittyy muuta uskonnollisuutta kuin kaste ja konfirmaatio.

Me emme kuulu kirkkoon, mutta lapsillamme on silti nimetyt kummit. Emme ole valinneet kummeiksi sisaruksiamme, sillä he ovat jo tätejä, setiä ja enoja. Emme ole valinnneet kummeiksi pariskuntia. Emme myöskään ole valinneet kummeja heidän rahallisen tilanteensa takia, vaikka valitettavasti monen muun vanhemman mielestä kummin tehtävä on hankkia lapselle kalliita lahjoja.

Mikä sitten on kummin tehtävä? Vaikka en kuulukaan kirkkoon, löytyy evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta lyhyt tekstipätkä, joka kuvaa hyvin minun näkemystäni aiheesta:

 "Kummi on lapsen elämässä tärkeä ihminen, turvallinen aikuinen ja ystävä. Yleensä kummeiksi valitaan vanhempien hyvin tuntemia läheisiä ystäviä tai sukulaisia.


Minä olen meillä hoitanut kummitädin valinnan, ja Harri kummisedän. Kummeilta odotamme läsnäoloa lapsen elämässä ja tukea meille vanhemmille - emme lahjoja ja rahaa.


Nyt voi nämäkin kuvat julkaista, kun posti on päätynyt perille asti. Tällä kertaa olemme hoitaneet homman ajallaan, kun Felixin kummisetä taidettiin pyytää tehtäväänsä viikkoa ennen nimiäisiä. Hulinalle on siis kummit valmiina, ja niin on muuten nimikin. Babyshowereilla veikkailtiin muunmuassa Wilmaa, Fannya ja Sofiaa. Nimi pidetään kuitenkin nimiäisiin asti salassa, mutta voin vaikka tarjota jonkun yllätyspalkinnon jos joku sattuu arvaamaan oikein!

 Peitto ja riepu vauvalle.


Hulinan kotiinlähtövaatteet pakkasin erilliseen kassiin. Mukaan tulee pari erikokoista bodyä, parit housut, sukat, neuletakki, tossut, myssy, tumput ja lämpöinen haalari, kun näitä toukokuun säitä on vähän hankala arvioida.

No, joko sitten mennään?

Tällaisen onnentoivotuksen sain eilen Facebookissa, ja minusta se oli aika osuva. Eilen tuli tämän tytön syntymästä täyteen tasan 22 vuotta, ja tosiaan, olen pienen elämäni aikana ehtinyt jo löytämään itselleni ihanan miehen, jonka kanssa meillä on pian kaksi lasta.

Tällä hetkellä olen aivan eri paikassa kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten, jolloin en olisi ikinä osannut kuvitella nykyistä elämääni. Silloin olin muka jo niin aikuinen, tiesin ja osasin kaiken. Siitä hetkestä tähän olen kasvanut älyttömästi, ja nyt olenkin sitä mieltä, että minulla on vielä pitkä matka ja paljon opittavaa. Mihin seuraavat kolme vuotta minut vievät?

Ikäkriisistä ei vielä voida puhua, mutta vuosia täyttäessä tulee mietittyä jo elettyä, tulevaa ja nykyhetkeä. Mitä olen saavuttanut? Mitä haluan saavuttaa? Mitä aion tehdä elämälläni? Kuten olen jo aiemmin kertonut, on elämässäni juurikin viime vuosina tapahtunut paljon asioita, osa vaikeita, osa ihania ja osa molempia samaan aikaan. Nämä asiat ovat opettaneet minulle omien valintojeni arvon.

Mennyttä ei voi muuttaa, vaan niiden valintojen kanssa elämme joka päivä. Toisaalta jos saisin muuttaa jotain, olisinko tässä? Olisinko vaimo ja pian kahden lapsen äiti, sillä sitä en vaihtaisi mihinkään. Tulevaisuuden valintoihin taas voimme vielä vaikuttaa. Kaikki mitä teemme, ohjaa elämäämme tiettyyn suuntaan. Se on aika upeaa ja todella pelottavaa.

Minä valitsen olla onnellinen. Haluan tehdä asioita, jotka tekevät minut ja läheiseni onnellisiksi. Haluan olla hyvä, sanan jokaisessa merkityksessä. Tässä olen minä, ihan pikkuisen paranneltu versio 2.2, ja olen valmis kasvamaan jälleen vuoden verran.


Ps. Jos joku muukin on pohtinut miltä uusittu Foija näyttää, se näyttää tältä. Ruoka oli erinomaista ja koko uusi lista vaikutti hyvältä. Kannattaa siis tsekata. Toisin kuin tämä elokuva.