Reissu tuli reissattua. Siitä en ole ihan varma, voiko sitä lomaksi kutsua, mutta onhan matkustaminen aina hauskaa, jännittävää ja poikkeuksellista. Ja sen jälkeen kyllä arki maistuu - tai ainakin tällä kertaa. Suurimmilta osin reissu oli kuitenkin onnistunut.

Vaikka kaikki käytännön asiat, kuten matkat, syömiset ja nukkumiset sujuivat Felixin kanssa hyvin, oli viikko etelässä yhdeksänkuisen menijän kanssa aika rankka. Pienet kädet halusivat kokeilla kaikkea, ja jalat halusivat päästä liikkumaan, mutta ryömimiseen sopivia paikkoja oli aika harvassa. Näin kyllä yhden äidin, joka antoi samanikäisen lapsensa käytännössä nuolla katukivetystä, mutta taidan itse olla vähän turhan tiukkapipoinen moiseen hommaan. Rattaissa istuminen alkoi päivän mittaan tympiä, ja sylissä oleminen oli aika rimpuilua ja venkoilua.

Uuvuttavan lomamme kruunasi keskiyöllä lähtevä lento kotiin. Felix tosiaan otti lentämisen ihan rennosti jo mennessä, ja paluulennolla jopa nukahti nousun aikana! Valitettavasti kone oli aivan täynnä, emmekä saaneet turvaistuinta mukaan, joten Felix sitten nukkuikin koko lennon ajan vuorotellen meidän molempien sylissä. Laskeuduimme neljän aikoihin, ja tietysti siihen aikaan yöstä oli parin tunnin tauko bussiaikataulussa. Kotiin pääsimme lopulta kymmenen aikaan, ja kotimatka kesti rennot 13 tuntia. Tästä lähtien lennän päivisin, kiitos vain.

Tämän päivityksen tarkoitus ei ole olla mitenkään negatiivinen, vaan lähinnä jälkikäteen naurattaa, miten kaikki voi yhtenä päivänä mennä aivan pieleen. Hania oli upea kaupunki, ja nyt olemme tehneet myös ensimmäisen ulkomaanmatkan pienen perheemme kanssa, ja ensi kerralla olemme viisaampia monen asian suhteen. Parasta kuitenkin tällä kertaa oli kotiinpaluu - Felix oli aivan riemuissaan kun huomasi, että olemme taas kotona!

Tässä vielä lomakuvasuosikkini, enjoy!