Harvemmin kolmen ja puolen kuukauden tuntemisella voi näin läheisiksi tulla, mutta viettäväthän nämä kaverukset tietysti kaikki päivät yhdessä. Felix on (pahimmasta järkytyksestä toivuttuaan) tykännyt Stellasta ihan alusta asti, ja neiti onkin jo monet pusut ehtinyt saamaan. Ja antamaankin, silloin kun veljen poski sattuu oikealle etäisyydelle.

Suukkojen lisäksi Felix haluaisi tarjota siskolle paljon haleja, silitystä, pähkinöitä ja keksejä. Hän on jopa pari kertaa halunnut sylkytellä Stellaa, ja sitä ollaan varovasti kokeiltu äidin avustuksella.

Leluja on kasattu päälle, heitelty ja koitettu työntää käteen. Pienen ihmisen on vaikeaa ymmärtää, että joku toinen on vielä pienempi - niin pieni, ettei osaa oikein vielä leikkiä. Toisinaan Felix koittaa vetää Stellan sitteristä lattialle, tai koittaa painella lelupuhelimen nappeja toisen sormilla.

Kuten Facebookiin lataamistani videoista voikin jo päätellä, nämä kaksi viihtyvät hyvin keskenään lattialla, ja Felix menee mielellään Stellan viereen pötköttelemään. Stella kääntyy, höpöttää tai ilmeilee niin, että Felixiä alkaa naurattaa, johon Stella taas vastaa hymyllä, ja näin he viihdyttävät toisiaan. Ei siihen mitään ihme juttuja tarvita!

Mustasukkaisuutta ei meillä ole ainakaan vielä pahemmin esiintynyt, joten ihan turhaan jännitin sitä etukäteen. En olisi kuitenkaan ikinä osannut edes kuvitella, että kaksi pienenpientä lasta, jotka tuskin osaavat puhua, osaavat rakastaa ja näyttää rakkauttaan näin isosti! Se on jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla, mutta se tekee äidin niin onnelliseksi, että kyyneliltä ei voida välttyä!