Me ollaan nyt vietetty paljon aikaa semmoisessa paikassa kuin kirjasto. Turussa on aikas hieno semmoinen, vaikken muissa kaupungeissa ole pahemmin käynytkään. Kirjasto on ihan paras juttu, ja siksi ajattelin pitkästä aikaa tulla tänne äidin blogiin jaarittelemaan. Luvassa siis Felixin vinkit Turun kaupunginkirjastossa toimimiseen.

Kirjastoon saapuessa etsitään ensimmäisenä traktori. Tämä kannattaa tehdä aina, sillä traktori on hieno ja vihreä. Se sijaitsee ihan lastenosaston peränurkassa, samassa vitriinissä pyöräilevän lehmän kanssa. Tämä on myös hyvä paikka aloittaa seikkailu. joka kattaa koko Saaga-lastenosaston. Ja kaikkihan tietävät, että se on se ainoa oikea osasto.

Vitriiniä vastapäätä on valtavia donitsirinkuloita, joissa ei saa hyppiä, paitsi jos on iloinen ja suloinen kaksivuotias poika, sillä silloin kukaan ei voi olla vihainen. Sen sijaan niiden sisällä voi vaikkapa lukea. Kannattaa valita lukemiseen, piiloutumiseen ja pomppimiseen sellainen rinkula, jossa joku on jo lukemassa. Kaverin kanssa on hauskempaa kuin yksin.

Lainausautomaatti on myös tärkeä juttu. Kirjat työnnetään luukusta sisään, ja ne tippuvat sieltä alaluukulle poimittavaksi. Kirjat yleensä lainataan vasta reissun päätteeksi, mutta automaatin käyttöä kannattaa harjoitella etukäteen. Paljon. Senkun vaan paiskotaan kirjaa toisensa perään läpi - äiti kyllä korjaa. Lainausautomaatti sijaitsee keskellä Saagaa, kirjastotätien tiskiä vastapäätä. Tädeiltä voi käydä kysymässä neuvoja, jos vaikka automaatin kuittipaperi on lopussa. Tiskillä voi myös käydä flirttailemassa tädeille, ja koittaa huomaamatta varastaa vaikka yhden kynän.

Kun kirjojen lainaamista, flirttailua, mainoslehtisten valikoimista, lukurauhan häiritsemistä ja pikkupikku vitriinien tutkimista on harrastettu sopivasti, voi vihdoin äidin mieliksi raahautua sinne leikkinurkkaan käymään, vaikkei siellä ole muuta tekemistä kuin tunkea kirjoja leikkiuuniin. Jos lähistöllä on muita lapsia, voi äidin huijata lukemaan, ja kun toiset alkavat kuunnella tarinaa, voi itse karata muihin puuhiin.

Kirjastoon voi myös ottaa siskon mukaan. Minä otin, koska halusin olla kiltti, mutta kannattaa muistaa, että siskot aina vähän hidastavat menoa. Ainakin pienet sellaiset. Toisaalta ne taitavat hidastaa myös kotiinlähtöä, joka muuten kannattaa tehdä mahdollisimman hankalaksi. Ihan vaan siksi, että äiti muistaa sitten tuoda uudestaankin, kun oli niin kivaa. Loppukiukutteluiden jälkeen kirjat lainataan, jonka jälkeen ne saa viedä omaan kotiin luettavaksi. Kirjoja ei saa syödä, sillä ne täytyy myöhemmin palauttaa, jotta joku toinenkin pieni poika voi viettää niiden parissa kivoja iltasatuhetkiä.

 Hyvää ja yötä ja kirjavaa viikonloppua!

Felix