Tiedättekö mikä se oli? Se oli ääni joka kuuluu, kun suomalaisen perheenäidin viikonloppusuunnitelmat huuhtoutuvat lasten kylpyveden mukana lattiakaivoon. Taas. Ja saanen vielä sanoa, että alan olla kipeää kurkkuani myöten täynnä tätä sairastelukierrettä.

Piti mennä perjantaina messuille, mutta vastustuskyky sanoi viimein error liialliseksi kasvaneen paineen ja väsymyksen alla. No piti sitten tänään mennä messuille. Tai sinne hyvinvointipäivään, mihin kaveritkin. Tai mennä vaikka ulkoilemaan perheen kanssa. Mutta ei, koska oli lauantaina jo ihan ok olo, enkä enää malttanut pysyä kotona. Näillä keleillä? En ikinä! Ja tässä sitä taas ollaan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. 

Tuntuu tietyllä tavalla hölmöltä kirjoittaa siitä, miten olen kyllästynyt tähän sairasteluun, kun itse olen ollut kipeänä vasta pari päivää, mutta kyllä mä loppupeleissä mieluummin sairastaisin lastenkin puolesta. Rankinta tässä putkessa kuitenkin on ollut se, ettei kotoa pääse juuri lähtemään. Vaikka järki sanoo, että nyt ollaan kipeinä, ja katsotaan taas muutaman päivän päästä uudestaan, fiilis on kuitenkin aika yksinäinen ja eristäytynyt. Tuntuu myös inhottavalta olla aina perumassa menoja, ja välillä jopa pelkään, ettei kukaan enää edes usko tätä perustelua treffien perumiselle, vaikka sekin taitaa olla vain oman pääni sisäinen turha stressin aihe.

Nyt on kuitenkin lopetettava tämä valitus, ja koitettava ottaa tästäkin päivästä irti kaikki ne hyvät asiat. Miettiä mitä kivaa kotona voisi puuhailla, ja nauttia olosuhteista huolimatta sunnuntaista perheen kanssa. Ehkä me kuitenkin uskaltaudutaan pikkuisen uloskin, vaikka edes kauppaan.

Ennen sitä haluan kuitenkin antaa vinkin, joka on aivan älyvapaa, mutta toimii lähes joka kerta, kun vanne pään ympärillä alkaa käydä ahtaaksi. Kerran erään pitkän, uuvuttavan päivän loppufinaalina lapset huusivat kilpaa kaupassa. Vaikka itse tilanteesta hymy oli enää kaukana, ei naurulta voitu mitenkään välttyä kun suustani pääsivät painokkaasti sanat: "ilon kautta!" Eihän tästä arjesta täysijärkisenä selviäisi ilman huumoria - ja järjetöntä rakkautta.

Mitä tekemistä te olette keksineet lasten kanssa sairastellessa?

Vinkkejä ja ideoita otetaan vastaan, Napero alkaa olla aika nähty!