Ai miten niin viime hetkellä? Tässähän vielä ehtii ihan hyvin osallistumaan tähän marraskuun lumohaasteeseen, eikö totta? Ja kun haasteena on pohtia piristyskeinoja pimeään kaaokseen, on tätä niin kutsuttua sesonkia vielä pari kuukautta jäljellä - siis jos oikein optimistisesti tätä asiaa halutaan pohtia. Nyt on luvassa vähän siirappia ja sokeria, mutta kun mietin mikä mua eniten piristää kun ulkona ja sitä myötä sisälläkin on...
Postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Instrumentariumin kanssa. Instagram / @meretuulia Stella on hirmuisen kiinnostunut silmälaseista, varsinkin niistä isin päässä olevista. Isi taas tarvitsisi uudet lasit, vanhoja on jo ehditty pariin kertaan korjailla. Felixillä on melkeinpä liiankin hyvä näkö, sillä haukankatse huomaa ihan selvästi, että äiti on salaa napannut suuhunsa jonkun herkkupalan. "Äiti. Avaa suu. Avaa nyt." Ja se äiti, sen pitäisi lopettaa...
On muuten kasvisruokaa ihan extrarakkaudella tällä kertaa, sillä nämä sienet on tosiaan poimittu ihan omin käsin koko perheen yhteisellä metsäretkellä. Jos itse tehty maistuu aina parhaalta, niin entäs itse poimittu? Erityisen innoissani tästä suppilovahverosaaliista olin siksi, etten koskaan ennen ollut käynyt sienimetsällä. Sieniä on kuitenkin tullut syötyä, ja muistan miten lapsuudessa äiti toisinaan tekikin sienikastiketta ihan vaan siksi, että minä tykkäsin siitä...
Stella 1v 6kk Stella 1v 6kk 1pv Stella 1v 6kk 2pv Ai että miten sujui puolitoistavuotiskuvaukset? No ei mennyt ihan niin kuin ruotsinkielisissä kotoiluohjelmissa. Ensimmäisenä päivänä iski järkyttävä väsykiukku, ja ylin otos oli ainoa, jossa pienet suupielet eivät vääntyneet loukkaannuksesta alas päin. Toisena päivänä rattaissa vedettiin zetaa ennen aikojaan. Kolmantena päivänä äidillä oli migreeni, ja sattuman kaupalla tallentui vain yksi vahinkoräpsy. Viime...
Pipo / H&M Huivi / Name it Takki&farkut / Levi´s Kengät / Zara Toiselle tarpeeton voi olla toiselle tarpeen ja todellinen aarre. Niin mä ajattelin kun bongasin tämän huikean Leviksen takin kirpparilta. Onhan se vähän iso vielä, mutta aika supercool. Kangas on pehmeää ja käytössä kulunut, joka tekee tällaisesta parka-tyylisestä takista vaan astetta katu-uskottavamman. Todellinen löytö.Leviksen farkut sen sijaan ovat mummin joululahja Felixin...
...Niin se viikonloppu lähestulkoon kiteytettynä meni. Väliin mahtui anoppilaa, pientä ja vähän isompaakin kuittailua puolin ja toisin (no just sen anopin kanssa), aamiaisia, päivällisiä ja jälkiruokia, legoleikkejä, satukirjoja, neulomista, puusaunaa ja paljon naurua kynttilän valossa, loistavassa seurassa. Toistanko taas itseäni, jos sanon, että takana on ihan mahtava, tapahtumarikas viikonloppu? Niin mahtava, että fiilistelen sitä vielä tiistainakin. Ja rikon omaa sääntöäni olla postaamatta keskellä...
Jokin aika sitten olin mallina Hiusstudio Merinellin mainosvideolla, joka kuvattiin Salossa. En ole mitään vastaavaa ikinä tehnyt, ja siksi päätin haastaa itseni ja lähteä mukaan. Ennen en viihtynyt kameran edessä sitten yhtään. Ensimmäisiä asukuvia blogiin sai napata vain Harri, ja paikkana toimi mikä tahansa, missä pääsi tuntemattomien kadullatallaajien katseilta piiloon. Aloin tietoisesti puskemaan itseäni aina ihan pikkuisen mukavuusalueen ulkopuolelle, ja aika pitkälle siitä ollaan...
Kuva vuodelta 2011, Harrin valmistujaisista. Kuvaa on käsitelty, miehen toimesta tietty. Minä suunnittelen työkseni pelejä, ja koska suunnitellakseen pelejä tarvitsee tietää yhtä ja toista, olen opiskellut aika paljon tarinankerrontaa ja sitä kautta uskottavien hahmojen kirjoittamista. En sanoisi olevani aiheen ammattilainen tai siihen hirveän syvällisesti erikoistunut, mutta ymmärän siitä aika paljon, koska työni sitä osittain vaatii. Luodakseen uskottavan sankarin on yleensä luotava sankarille uskottava...
M: Mikä päivä tänään on? F: Syksytalvi. S: Tai titi. M: Mitä me tehdään tänään? F: Mennään puistoon. S:Puistiin! M: Juhlitaanko me tänään isiä? F: Joo! Juhlitaan vaan. S: Isi! M: Onko isi tosi ihana? F: On. S: Ei. F: KYLLÄ on isi ihana! M: Mikä isissä on kivaa? F: Isi on kiva. Tosi kiva. S: Ei. (Ja nauraa päälle) M: Mitä kivaa...
Vielä hetken kuuluu lastenhuoneesta rauhallinen höpötys, ja sinäkin möngit siinä kainalossa ihan vähän vielä. Vielä hetken voimme katsella kuvakirjaa. Vielä hetken pyydän osoittamaan kirjan sivulla lentävää lintua, mutta sinä osoitatkin taivaalle, fiksu tyttö. Hetken katsomme toisiamme silmiin ja annamme vielä päivän viimeiset suukot, sinä vaaleanpunaisen tuttisi läpi. Kun vihdoin nukahdat viereeni, vielä hetken ihailen sinua, täydellistä lastani, ennen kuin kannan sinut sänkyysi nukkumaan....
Pienet toppakintaat viuhuvat suuressa kaaressa hämärässä syysillassa. Lapset vilkuttavat isomummille, joka lähettää olohuoneen ikkunassa lentosuukkoja hymyssä suin. Hän näyttää onnelliselta. Felix tietää jo, että hän tulee aina ikkunaan, ja mua hymyilyttää, kun poika varmistaa vilkuttamisajan koittavan taas pian - mummi on vilkutellut ikkunassa niin kauan kuin jaksan muistaa. Näiden hetkien takia mä bloggaan. Haluan muistaa säteilevät silmät ja lennossa vaihdettavat heipat ja pusut,...
Pitkästä aikaa pientä ruokapaikkavinkkiä luvassa! Koska asumme lähellä keskustaa, ja myös Harrin työpaikkaa, käymme noin kerran viikossa yhdessä lounaalla. Tykkäämme molemmat aasialaisesta ruuasta, ja usein tulee käytyä niissä suosikkipaikoissa. Suosikkilounaspaikkamme on kuitenkin ollut koko lokakuun ajan kiinni, joten pakon edessä hyväksyimme vähän vaihtelua arkeen. Olen kyllä käynyt uudistuneessa Kauppahallin ruokamaailmassa jo aiemmin, mutta viime kerrasta sinne oli tullut muutamia uusia paikkoja, mukaan lukien...
