Jälleen pitemmän kirjoitustauon jälkeen tämä kaikki tuntuu hiukan haastavalta. En tiedä missä mennään, enkä onko siellä enää ketään. Kiva jos on, mutta itselleni mä tätä ehkä eniten kuitenkin kirjoitan, edelleenkin. Koska mä olen se tyyppi, jolle kaikki kaunis on aika pakahduttavaa. Se, jota surettaa, ettei auton ikkunassa vilisevää peltomaisemaa, värikkäänä taideteoksena rönsyileviä niittykukkia tai lasten riemua uimarannalla voi mitenkään saada talteen. Siksi kirjoittaminen...
