Moniko teistä tietää, että eilen oli kiitospäivä? Me Suomessa olemme tykänneet omia kaikenlaisia päiviä jenkeiltä, kuten ystävänpäivän, halloweenin ja tai vaikkapa black fridayn, mutta juuri kiitospäivä on täällä jäänyt vähemmälle huomiolle. Se on vähän sääli, sillä juuri meille suomalaisille voisi tehdä hyvää istua edes juuri sinä tiettynä päivänä yhteisen pöydän ääreen ja kiittää siitä, mikä on hyvin. Sillä niin moni asia on.

Kun istun alas ja mietin mistä tunnen kiitollisuutta, tulee ensimmäisenä mieleen hetki, jolloin viimeksi tunsin olevani erityisen etuoikeutettu ja onnellinen. Lapset ovat olleet flunssassa jo pari viikkoa, ja sairastelu on saanut heidät lähes joka yö vaeltamaan meidän vanhempien väliin. Yhtenä aamuna tällä viikolla heräsin Stellan jalat kasvojeni vieressä, kun taas Felix oli käpertyneenä omien jalkojeni viereen. Oli ihana tunne herätä siitä oman perheen vierestä, katsella rauhallisina nukkuvia rakkaimpiani ja nousta sitten (yllättävänkin) levänneenä uuteen päivään.

Ei varmaan yllättänyt, että olen kiitollinen perheestä? Muun muassa. Kysyin myös noilta kolmelta flunssaiselta unikaveriltani, mistä he ovat kiitollisia  ja veikkaanpa, että näistä vastauksista on aika helppo päätellä mikä on kenenkin.

Noo, että me käytiin kattoo sitä Lego-paloasemaa tänään, siitä mä oon kiitollinen.

Lego-friendsistä. Kun mä oon nähnyt sen jossain.

Aika monesta asiasta. Falafel ja riisi. No lapsista, on se kyl vähän isompi kun falafel ja riisi. Ja vaimosta.

Ihanaa viikonloppua! Ja kiitospäivä tai ei, muistettaisiinko kertoa niille läheisimmille, miten kiitollisia heistä olemmekaan?