Eilen aamulla taivas avautui ihan erityisen sinisenä ja maata peitti valkoinen lumikerros.  Oli 6.12.2017, Suomen sadas itsenäisyyspäivä. Olen aina ollut ylpeä suomalaisuudestani, kirjoittanut hyvin isänmaallisen esseenkin yläasteella, mutta eilen tuntui tietysti aivan erityisen juhlavalta olla Suomen kansalainen. Ehkä jopa niin upealta, että herkistyinkin ihan hiukan.

Edellisiltana nukkumaan mennessä olin kertonut lapsille, ettei Suomi aina ole ollut itsenäinen, että yli sata vuotta sitten kuuluimme Venäjälle, joka päätti meidän asioistamme. Kerroin, että saamme viettää itsenäisyyspäivää koska kauan sitten suomalaiset päättivät taistella omien oikeuksiensa puolesta, ja huomenna siitä tulee kuluneeksi jo sata vuotta. Se teki lapsiin selvästi vaikutuksen, sillä heti ensimmäisenä aamulla Felix kuulutti: "Suomi täyttää tänään SATA vuotta!"

Olen äärimmäisen kiitollinen, että saan kasvattaa lapseni juuri Suomessa. Täällä on turvallista, ei lainkaan krokotiileja, hengenvaarallisia käärmeitä tai hurrikaaneja, joista Felix on viime aikoina ollut kovin huolissaan. Meillä on upea luonto, hienoja perinteitä, kaunis ja niin monimutkainen kieli sekä omaperäinen, ainutlaatuinen kulttuuri. Olen äärimmäisen kiitollinen aiempien sukupolvien uhrauksista ja teoista, jotka ovat rakentaneet tämän pienen, mutta pärjäävän maan tänne pohjoiseen – sekä heistä, jotka sen vapauden puolesta ovat taistelleet, että niistä suurnaisista ja -miehistä, jotka ovat rakentaneet meille esimerkiksi neuvolapalvelut, päivähoitojärjestelmän sekä korkeatasoisen koulutuksen, ihan vain muutaman mainitakseni.

Tällä kertaa en kuitenkaan aio kirjoittaa tästä aiheesta esseetä, halusin vain ilmaista kiitokseni tälle maalle ja sen rakentaneille tahoille. Päässä pyörii muutenkin aiheeseen liittyen juuri nyt melko paljon ajatuksia, joita on vaikea koota järkeviksi lauseiksi. Siispä tässä vielä muutama asia, mikä minusta on tässä meidän Suomessamme aika hienoa!