Moikka! Minä olen Felix, ja täytän pian vuoden. Ennen sitä ehdin kuitenkin juhlia ensimmäistä jouluani, ja täytyy myöntää, että se on kyllä aika kiva juhla. Jouluna olohuoneeseen voi tuoda oikean kuusen ja laittaa siihen koristeita. Jouluna myös annetaan ja saadaan lahjoja, ja syödään hirveän paljon. Minä söin bataatti- ja porkkanalaatikkoa, limppua, kalkkunaa ja vähän kalaakin. Salaatista söin vain viinirypäleet, sillä ne ovat muutenkin minun herkkuani.


Ruuan jälkeen luettiin jouluevankeliumi, jonka kuuntelin tosi kiltisti. Sitten alettiin jakaa kuusen alla olevia lahjoja. Niillä oli kiva leikkiä, ja sitten niitä olisi pitänyt availlakkin. Pakettien sisällä oli leluja, mutta en kyllä yhtään ymmärrä miksi ne oli pitänyt laittaa paperin sisälle piiloon. Eikö niitä olisi vain voinut antaa?

Yhdessä äidin antamassa paketissa oli nokkamuki. Luulin tietysti heti että saisin maitoa, mutta muki oli ihan tyhjä! Olipa typerää antaa tyhjä muki, mitä ihmettä minä sellaisella muka tekisin? Jos joku teistä haluaa antaa jollekin lahjaksi mukin, olisi järkevää laittaa siihen mukiin jotain juotavaakin. Onneksi äiti sitten tajusi hakea minulle mehua.


Vaarin luona oli upea kuusi, joka tuoksui ja näytti hienolta. Meillä ei ole kotona kuusta, sillä äiti luuli että olisin sen kimpussa koko ajan ja kaataisin sen. Äiti teki niin vauvana, mutta minäpäs olin kiltti poika, ja istuin hyvän matkan päässä ihailemassa vaarin kuusta.

Jouluaattona valvoin tosi myöhään, eikä minua edes väsyttänyt! No ehkä ihan pikkuisen, mutta jaksoin silti iloisena leikkiä ja touhuta. Uni tuli kuitenkin kotimatkalla, ja iskä kantoi minut suoraan sänkyyn. Heräsin vasta aamulla!

Äiti ja vaari kävivät yöllä vielä mimmun haudalla, ja äiti sanoi, että hautausmaalla oli kaunista. Vaikka äiti ei sanonutkaan mitään, tiedän, että hänellä oli mimmua ikävä. Siksi olin oikein erityisen kiltti, ja yritin piristää äitiä. Ja kyllä minä onnistuinkin aika hyvin!

Joulupäivänäkin menimme vaarin luo ja söimme, mutta emme avanneet lahjoja. Minä leikin uusilla leluillani vaarin kanssa, ja muut pelasivat jotain hassua peliä.


Valokuvien ottaminen kiinnosti yhtä paljon kuin ulkovaatteiden pukeminen - ei yhtään. Äiti tykkää ottaa minusta  kuvia, mutta joskus se ottaa niitä itsestäänkin. Hassua. Tässä on minun äitini.


Joulupäivänäkin menin vasta puoli yhdeltätoista nukkumaan, ja heräsin kymmeneltä! Nyt en ehdi höpistä enempää, sillä meidän täytyy valmistautua lähtemään mummin luo Teijolle. Tätä joulua juhlitaan ilmeisesti vähän pidemmän kaavan mukaan...

Rauhallista joulunaikaa, ja paljon kuolaisia pusuja!

-Felix

Eilisen kiireiden jälkeen voi hyvillä mielillä rauhoittua vihdoin joulun viettoon, vaikkei koti olisikaan ihan viimeisen päälle kiillotettu. Meidän perheessä on juhliminen aloitettu erityisen rauhallisesti. Olemme syöneet karjalanpiirakoita ja munavoita, polttaneet kynttilöitä ja nukkuneet päiväunia, jotta jaksamme sitten illalla vaarin luona avata paketteja ja syödä herkkuja. Seuraavaksi on luvassa viimeisten lahjojen paketointia.

Tällaiset pikakuulumiset aaton "kiireiden" keskeltä. Lämmintä, tuoksuvaa ja maistuvaa joulua, meiltä teille!

Joulu on antamisen aikaa, ja moni haluaa joulun alla ilahduttaa omien läheistensä lisäksi vähäosaisempia niin Suomessa kuin kauempanakin. Tämä on mielestäni hieno juttu, ja toivottavaa tietysti olisi, ettei avun tarve unohtuisi pyhien jälkeenkään.


Opiskelijoilla, työttömillä ja perheellisillä ei välttämättä ole huikeita summia hyväntekeväisyyteen lahjoittaa, vaikka halua olisikin. Oma panos voi tuntua pieneltä, mutta se ei silti tee sitä mitättömäksi. Jos miljonääri lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tuhat euroa, ja pienituloinen kymmenen, on matemaattinen fakta, että kymmenen euron panostus on tässä vertailussa vähintään yhtä suuri. Sitäpaitsi, pienistä puroista syntyy joki. Pelkän rahan lahjoittamisen sijaan voi tehdä muutakin, ja silloin itsellekin apu tuntuu konkreettisemmalta.

On myös erilaisia tapoja yhdistää hyväntekeväisyys ja läheisten ilahduttaminen. Itse esimerkiksi olen ostanut joululahjoiksi muunmuassa Ahkeroiden Kerttujen käsin kutomat villasukat ja lapaset, joiden tuotto menee syöpäyhdistykselle. Yhtä hyvin lahjaostoksilla voit tukea jotain hyväntekeväisyysjärjestöä, tai vaikkapa jotain pienituloista käsityöläistä. Tällaisia myyntipisteitä löytyy monista kauppakeskuksista.

Jos olet unohtanut lähettää joulukortit, voit vielä pelastaa tilanteen lähettämällä jouluntoivotukset tekstiviestillä, ja samalla kertoa lahjoittavasi kortteihin ja postimerkkeihin normaalisti menevän summan hyväntekeväisyyteen. Ja sitten tietysti tehdä niin.

Myös joululahjarahat, tai ainakin osan niistä voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Monilla on varmaan sukulaisia, joille on hirveän vaikeaa keksiä lahjaa, ja toisaalta heillä on jo kaikkea. Sen sijaan että ostaisi heille jotain turhaa, joka luultavammin jää käyttämättä voi ilahduttaa toisenlaisella lahjalla. Tänä vuonna jotkut läheiseni saavat turhakkeen sijasta kortin, jossa kerrotaan että hänen lahjarahoillaan saadaan tänä vuonna vettä katastrofialueille, tai puun taimia kehitysmaihin. Tämän lahjan takia ei myöskään tarvitse sukeltaa kauppakeskuksen ihmisvilinään.

Jos näistä vinkeistä ei löytynyt sinulle mitään sopivaa auttamismuotoa, tai budjetti on todella niukka, voit aina hymyillä vastaantulijoille. Hymyt tulevat suureen tarpeeseen monille jouluruuhkissa surffailijoille, ja suurin osa heistä tulee siitä niin iloiseksi, että he levittävät eteenpäin sitä hyvää, jonka sinä olet heidän kanssaan jakanut.

Kuvat on lainattu osoitteesta http://www.toisenlainenlahja.fi/lahjat/

Aika kuluu kyllä ihan hurjaa vauhtia! Raskausviikkoja tuli tänään täyteen tasan 20, eli puolivälissä ollaan. Seuraava etappi onkin rakenneultra, joka on jo maanantaina, päivää ennen jouluaattoa. Saan samana päivänä myös tikit pois, ja täytyy sanoa, että sitäkin odotan kyllä todella paljon.

Tosi monella tuntuu olevan tulossa vauva huhti-toukokuussa. Yhdellä hyvällä ystävälläni on ennestään tyttö, ja heidän toisen lapsensa laskettu aika on viikon ennen meidän palleroa. Olemme ihmetelleet mahojamme ja arvailleet heille poikaa ja meille tyttöä. Pari päivää sitten selvisikin, että heille on tulossa pikkuveli, joten enää jännitetään suostuuko meidän vauva paljastamaan sukupuolensa.

Minulle on oikeastaan ihan sama onko vauva poika vai tyttö. Pystyn hyvin näkemään itseni kahden pojan äitinä, ja olen joskus toivonut saavani kaksi poikaa, ja kolmantena ja viimeisenä perheen pikku-prinsessan. Toisaalta olisi ihanaa saada tyttö, ja varmistua samalla siitä, että saan olla myös tytölle äiti.

On ihan mahtavaa odottaa ystävän kanssa samaan aikaan! Ei kenenkään toisen kanssa voi samalla tavalla jakaa ensimmäisiä potkuja tai nauraa hölmöille itkukohtauksille, joita tulee muuten paljon. Raskaana on ihan ok itkeä, jos mehujäät ovat loppu. Tai jos mainoksessa on surullinen musiikki. Mahtavaa on myös se, että saamme yhdessä viettää äitiyslomaa ja seurata vauvojemme kehitystä.

Leikkauksen jäljiltä täällä on pärjäilty ihan hyvin. Haava on päivä päivältä vähemmän kipeä, mutta illalla kun turvottaa, tikit kiristävät inhottavasti. Olen onnistunut pysymään positiivisena, ja ajatellut että kaikki järjestyy. Tänään kuitenkin pääsi itku, kun kaiken tämän päälle Harri tuli kipeäksi. Kyllä se siitä.

Onneksi meillä ei kuitenkaan ole hätää, vaikka joskus vähän itkettäisikin. Felixin kummitäti kävi eilen auttamassa pojan hoitamisessa, ja sitä ennen toinen ystäväni tuli ihan yllättäen meille siivoamaan, ja vei vielä roskatkin mennessään. Tänään taas saan kaupassakäyntiapua. Ihanaa huomata, että meillä on loppujen lopuksi aika toimiva tukiverkosto ympärillä, joka näyttäytyy heti tarpeen tullen.

Taisi tulla aika sekavaa juttua, mutta toisaalta se vastaa hyvin tätä olotilaa.
Ihanaa viikonloppua, ja joulun loppuodotusta!

 Piti kirjoittaa uudesta ravintolatuttavuudesta jo aikaisemmin, mutta se nyt sattuneesta syystä vähän siirtyi. Nyt saatte kevyen etnisen tuulahduksen kaiken joulun keskelle, olkaapa hyvät!

Kävimme viime perjantaina tsekkaamassa thairavintolan Aurakadulla. Tamarin-ravintoloita löytyy ennestään pääkaupunkiseudulta, mutta Turun ravintola on avattu vasta hetki sitten. Koen melkein velvollisuudekseni käydä testaamassa kaikki uudet ravintolat, ja odotan innolla että pääsen herkuttelemaan japanilaista ruokaa tarjoavaan Karu izakayaan ja Taco nitoon, jotka niinikään sijaitsevat Aurakadulla.


Tamarin oli kaikenkaikkiaan positiivinen uusi tuttavuus kiinalaisen ruuan ystävälle. Sisustus oli viihtyisä ja esteettinen, siis todellakin sellainen, että siellä istuskeli oikein mielellään. En tarkalleen edes muista mitä tilasin, olisiko ollut kanaa kookos-currykastikkeella, mutta hyvää se ainakin oli! Raskauden aikana minulle on alkanut maistua parsakaali, ja sitä tuli Harrin lautaselta ryöstettyä. Lista oli rakennettu siten, että jokaiselle varmasti löytyy mieleinen annos. Paitsi tietysti jos inhoaa thairuokaa...

Ilmeisesti muutaman muunkin uteliaisuus oli herännyt, sillä paikka oli ihan täynnä. Meille järjestettiin kuitenkin reippaasti pöytä ja syöttötuoli, ja palvelu oli muutenkin ystävällistä. En tiedä johtuiko sitten alkukankeudesta vai kielimuurista, mutta tilaamani cokis ei ikinä löytänyt pöytäämme asti, ja viereisen pöydän mies joutui hiukan kyselemään pääruokansa perään. Kannattaa siis ihmeessä käydä herkuttelemassa, mutta kärsivällisellä mielellä.

Nyt on taas tätä pientä äitiä koeteltu, kun äkillisen pahoinvoinnin, supistusten ja kovien vatsakipujen syyksi lopulta todettiin umpilisäketulehdus, ja leikkaukseen - elämäni ensimmäiseen - kiidätettiin sunnuntaina tunnin varoitusajalla. Äidin päällimmäisenä huolena olivat tietysti lapset, jotka olivat myös heräämössä ensimmäisinä mielessä. Onneksi vauvalla oli mahassa koko ajan kaikki hyvin, samoin kuin Felixillä vaarin luona.

Olosuhteisiin nähden voin hyvin, ja pääsen kotiin ihan näillä hetkillä. Olen kiitollinen siitä, että oireisiini löytyi syy ja hoito, vaikka leikkauksesta toipuminen viekin aikaa. En saa nostaa Felixiä ainakaan kolmeen viikkoon, joten arjen käyntiin pyöräyttäminen jännittää aika paljon.

No entäs se joulu? En ole ehtinyt ostaa vielä yhtäkään joululahjaa, enkä tässä kunnossa paljon kaupoissa pääse juoksemaankaan. Joulukuusta en tänä vuonna viitsi hankkia, sillä Felix olisi koko ajan sen kimpussa. Myös joulusiivous saa nyt jäädä. Joulutunnelmaan on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen vaikeaa päästä.

Olen sitä mieltä, että tämä sairaalareissu oli merkki siitä, että nyt olisi aika ottaa vähän rennommin. Joulu ja siihen kuuluva tunnelma on tullut joka vuosi ennenkin, joten en aio stressata siitä nytkään. Minun jouluni rakentuu tänä vuonna pienemmistä asioista, mutta eiköhän lopputulos ole ihan yhtä hyvä.

Ajattelin aloittaa joulumielen hankkimisen antamalla. Olen itse kokenut niin suurta kiitollisuutta ja iloa ihan vaan siitä, että ystäväni ovat taas olleet tukenani, ja luvanneet auttaa minua. Jos niin pienellä teolla, kuin tekstiviestin lähettämisellä voi jakaa hyvää mieltä, teen sen oikein mielelläni. Haastan myös sinut tekemään jollekulle hyvän mielen loppuvuoden jokaisena päivänä, sillä me kaikki olemme sen arvoisia!