Muutama blogikollegani kehitteli idean haasteesta, johon minäkin sain kunnian osallistua noin kahdenkymmenen muun bloggaajan lisäksi. Haasteen tarkoituksena on kirjoittaa postaus ulkonäköpaineista, sekä kertoa viisi hyvää puolta itsestään, ja toiset viisi bloggaajasta, joka itselle on arvottu ja osoitettu.
Haaste alunperin jännitti, sillä koen todella vaikeaksi väkisin keksiä kehuja - entä jos en keksisi niitä bloggaajasta, joka omalle kohdalleni osuu. Tottakai olen täysin sitä mieltä, että meistä jokaisesta löytyy se kaunis ja ihailtava puoli, mutta mitä jos en osaisikaan löytää sitä? Mitä jos en pysty näkemään sitä jonkun toisen ihmisen kuvien ja tekstien läpi?
Toisaalta, miettikää kuinka mielenkiintoinen ja jopa opettavainen haaste! Tehtäväni oli arvioida toista ihmistä hänen bloginsa ja kuviensa perusteella, ja tätä tehdessäni tajusin (tai muistin) kaksi asiaa:
1. Netissä on helppo ymmärtää ja nähdä toinen aivan väärin.
2. Meissä kaikissa on jotain kaunista, ja se pitää oppia näkemään.
Jotta tekstistä ei tulisi liian pitkä, käsittelen nyt ainoastaan tämänhetkisiä ulkonäköpaineitani, ja mitä ne minulle merkitsevät. Takaisin siis pointtiin numero 1. Suurimmat ulkonäköpaineeni tulevat tällä hetkellä netistä. Facebookiin julkaistaan vain ne parhaat kuvat parhaista hetkistä parhaat päällä. Juttu on aika kaksipiippuinen, sillä en itsekään halua pahemmin esitellä sotkusta tukkaa ja silmäpusseja Instagramin feedissä.
Muistetaan siis, että me kaikki olemme kauniita, ja meillä kaikilla on myös niitä ei ihan niin upeita hetkiä. Kaikilla meistä on punaiset nenänpielet flunssassa ja se joku oma maailman rakkain luottovaate, jonka ei mukavuutensa takia tarvitse tehdä vaikutusta ulkonäöllään. Ja se on ihan okei.
Ja nyt sitten siihen haasteeseen. Sain kommentoitavakseni Höpsöä pientä elämää -blogin Lindan. Aion näissä positiivisissa puolissa keskittyä nimenomaan siihen ulkonäköön, josta haasteessa oli kyse, mutta bloginsa perusteella Linda vaikuttaa muutenkin tosi hyvältä tyypiltä.
Haaste alunperin jännitti, sillä koen todella vaikeaksi väkisin keksiä kehuja - entä jos en keksisi niitä bloggaajasta, joka omalle kohdalleni osuu. Tottakai olen täysin sitä mieltä, että meistä jokaisesta löytyy se kaunis ja ihailtava puoli, mutta mitä jos en osaisikaan löytää sitä? Mitä jos en pysty näkemään sitä jonkun toisen ihmisen kuvien ja tekstien läpi?
Toisaalta, miettikää kuinka mielenkiintoinen ja jopa opettavainen haaste! Tehtäväni oli arvioida toista ihmistä hänen bloginsa ja kuviensa perusteella, ja tätä tehdessäni tajusin (tai muistin) kaksi asiaa:
1. Netissä on helppo ymmärtää ja nähdä toinen aivan väärin.
2. Meissä kaikissa on jotain kaunista, ja se pitää oppia näkemään.
Jotta tekstistä ei tulisi liian pitkä, käsittelen nyt ainoastaan tämänhetkisiä ulkonäköpaineitani, ja mitä ne minulle merkitsevät. Takaisin siis pointtiin numero 1. Suurimmat ulkonäköpaineeni tulevat tällä hetkellä netistä. Facebookiin julkaistaan vain ne parhaat kuvat parhaista hetkistä parhaat päällä. Juttu on aika kaksipiippuinen, sillä en itsekään halua pahemmin esitellä sotkusta tukkaa ja silmäpusseja Instagramin feedissä.
Muistetaan siis, että me kaikki olemme kauniita, ja meillä kaikilla on myös niitä ei ihan niin upeita hetkiä. Kaikilla meistä on punaiset nenänpielet flunssassa ja se joku oma maailman rakkain luottovaate, jonka ei mukavuutensa takia tarvitse tehdä vaikutusta ulkonäöllään. Ja se on ihan okei.
Ja nyt sitten siihen haasteeseen. Sain kommentoitavakseni Höpsöä pientä elämää -blogin Lindan. Aion näissä positiivisissa puolissa keskittyä nimenomaan siihen ulkonäköön, josta haasteessa oli kyse, mutta bloginsa perusteella Linda vaikuttaa muutenkin tosi hyvältä tyypiltä.
1. Lindalla on todella lempeä katse.
2. Hän näyttää äidiltä. Sillälailla hyvällä tavalla.
3. Hänellä on kaunis, hiukan ujo hymy.
4. Lindalla on mielestäni huoliteltu mutta raikas tyyli.
5. Lindalla on suloinen Viljami-poika, joka on ihan äitinsä näköinen.
Jos ette usko, käykää kurkkaamassa: http://hopsoapientaelamaa.blogspot.fi/
No entäs minä sitten?
1. Tykkään pitkistä hiuksistani.
2. Tykkään (useimmiten) myös silmistäni.
3. Olen palautunut hyvin molempien synnytysten jälkeen.
4. Olen tyytyväinen, ettei minulla ole ollut koskaan iho-ongelmia.
5. Tämä on vähän hassu, mutta tykkään käsistäni. Ne ovat nätit.
No niin, eikös tämä mennytkin loppujen lopuksi ihan hienosti? Ei se ollutkaan niin vaikeaa.
Annankin siis nyt itselleni aplodit sievillä pikku kätösilläni.
