Rakas tyttäreni, olet juuri täyttänyt kaksi vuotta, ja olemme tänään juhlineet parin viikon takaisia syntymäpäiviäsi. Minunkin on vihdoin uskottava, että olet jo taapero - iso tyttö joka haluaisi tehdä kaiken itse, vaikka viimeisen vuoden olen pitänyt sinua vähän yli vuoden ikäisenä vauvanani. Sinä osaatkin jo paljon itse, ja jos et yrityksissäsi aina onnistuisikaan, osaat ainakin kauniisti pyytää "voitko auttaa?"
Tulet varmasti kuulemaan vielä tarinoita siitä pikkupupusta, joka sai sinun tuttisi, sillä sitä en varmaan ikinä kyllästy kertomaan. Kun tutti oli ollut poissa kuvioista jo pari päivää, olit kömpimässä sänkyysi päiväunille ja pyysit tuttia, mutta ennen kuin ehdin edes vastata, sanoit oikein tietäväisellä äänellä: "ei ole. Pikku tavvii sen." "Niin, mehän luovutimme sen sille pikku-pupuvauvalle. Olet tosi kiltti ja viisas tyttö", minä sanoin, ja sinä vastasit "niin."
Voi miten toivonkaan sinulle, että osaisit pitää tuon asenteen. Että osaisit rehellisesti, ylpeilemättä sanoa: "olen kiltti ja viisas." Ja: "olen kaunis." Ja että osaisin opettaa sinulle, että juuri kiltteys ja sydämen viisaus ovat ne tärkeimmät. Ei ole pakko näyttää kauniilta ollakseen arvostettu, mutta itsensä arvostaminen tekee kauniiksi. Vaikka kaunishan sinä olet, sisältä ja ulkoa.
Minulla äitinäsi on tietysti velvollisuus pitää sinua maailman upeimpana tyttönä, mutta kun katson vakaviin silmiisi, jotka painatkin äkkiä kiinni kun naurat niin täydestä sydämestäsi, tiedän, että pystyt mihin tahansa. Älä ikinä usko, jos joku väittää jotain muuta. Sinussa on täydellinen yhdistelmä määrätietoisuutta ja lempeyttä, ja minä lupaan suojella niitä sinussa parhaan kykyni mukaan.
Rakas tyttäreni, olit sellainen suunniteltu yllätys, tervetullut ja vatsanpohjasta asti rakastettu. En tuntenut pientä kolmen hengen perhettämme vajaaksi, mutta syntymäsi jälkeen tunsin sen täydeksi. Olet perheemme neljäs pyörä, teet matkanteon helpommaksi. Päivä jona synnyit, oli kevään ensimmäinen hellepäivä, ja minusta on hauska ajatella, että toit auringon tullessasi. Ja kuin auringon säteet, sinä lämmität ja valaiset elämäämme.
Tiedäthän, että tästä saattaisi hyvinkin tulla aika pitkä teksti, mutta rakkauttani en voi kirjoittaa. En pysty kuvailemaan sitä sanoin, mutta yritän näyttää sen sinulle joka päivä. Vaikka olet mielestäni upea, herttainen ja iloisin tyttö jonka tiedän, en pidä sinua täydellisenä. Sinäkin teet vielä joskus virheitä, ja niin sinä saatkin tehdä. Sinun kuuluu tehdä. Mutta niin suurta virhettä ei olekaan, että minun sylini ei olisi sinulle avoin tai että kääntäisin sinulle selkäni, muistathan sen?
Rakastan sinua,
oma pieni tuulitukkani,
kuravarpainen prinsessani,
kaksivuotiaani.
