Tiedättekö mikä se oli? Se oli ääni joka kuuluu, kun suomalaisen perheenäidin viikonloppusuunnitelmat huuhtoutuvat lasten kylpyveden mukana lattiakaivoon. Taas. Ja saanen vielä sanoa, että alan olla kipeää kurkkuani myöten täynnä tätä sairastelukierrettä.

Piti mennä perjantaina messuille, mutta vastustuskyky sanoi viimein error liialliseksi kasvaneen paineen ja väsymyksen alla. No piti sitten tänään mennä messuille. Tai sinne hyvinvointipäivään, mihin kaveritkin. Tai mennä vaikka ulkoilemaan perheen kanssa. Mutta ei, koska oli lauantaina jo ihan ok olo, enkä enää malttanut pysyä kotona. Näillä keleillä? En ikinä! Ja tässä sitä taas ollaan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. 

Tuntuu tietyllä tavalla hölmöltä kirjoittaa siitä, miten olen kyllästynyt tähän sairasteluun, kun itse olen ollut kipeänä vasta pari päivää, mutta kyllä mä loppupeleissä mieluummin sairastaisin lastenkin puolesta. Rankinta tässä putkessa kuitenkin on ollut se, ettei kotoa pääse juuri lähtemään. Vaikka järki sanoo, että nyt ollaan kipeinä, ja katsotaan taas muutaman päivän päästä uudestaan, fiilis on kuitenkin aika yksinäinen ja eristäytynyt. Tuntuu myös inhottavalta olla aina perumassa menoja, ja välillä jopa pelkään, ettei kukaan enää edes usko tätä perustelua treffien perumiselle, vaikka sekin taitaa olla vain oman pääni sisäinen turha stressin aihe.

Nyt on kuitenkin lopetettava tämä valitus, ja koitettava ottaa tästäkin päivästä irti kaikki ne hyvät asiat. Miettiä mitä kivaa kotona voisi puuhailla, ja nauttia olosuhteista huolimatta sunnuntaista perheen kanssa. Ehkä me kuitenkin uskaltaudutaan pikkuisen uloskin, vaikka edes kauppaan.

Ennen sitä haluan kuitenkin antaa vinkin, joka on aivan älyvapaa, mutta toimii lähes joka kerta, kun vanne pään ympärillä alkaa käydä ahtaaksi. Kerran erään pitkän, uuvuttavan päivän loppufinaalina lapset huusivat kilpaa kaupassa. Vaikka itse tilanteesta hymy oli enää kaukana, ei naurulta voitu mitenkään välttyä kun suustani pääsivät painokkaasti sanat: "ilon kautta!" Eihän tästä arjesta täysijärkisenä selviäisi ilman huumoria - ja järjetöntä rakkautta.

Mitä tekemistä te olette keksineet lasten kanssa sairastellessa?

Vinkkejä ja ideoita otetaan vastaan, Napero alkaa olla aika nähty!

Sen sijaan nämä pakolliset kirjoitushommat on nyt hoidettu alta pois, juuri ja juuri. Kun lapsiperhearjen ja flunssakauden keskellä yrittää hakea kouluun, trust me, kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen! Tottakai tehtävien teko jäi viime tippaan (lue: viime yöhön) ja kun vihdoin kömmin peiton alle, heräsi Stella pitämään konserttia. Siinä kohtaa olin jo niin väsynyt, että joka paikkaan sattui, ja tasan tarkkaan tiesin olevani seuraavana päivänä kipeä.

Ja niinhän mä nyt sitten olen ollut. Vaikka nämä, ja lähes kaikki muut mahdolliset vastoinkäymiset on käyty läpi, huumorilla niistäkin selvittiin, ja sain kuin sainkin viimeisenkin esseen tänään kirjoitettua ja tehtävät palautettua. Saadaanko me äiditkin olla välillä ylpeitä itsestämme?

Meidän herra arpakone on ainakin eiliseen nähden reipastunut sen verran, että arvointa saatiin suoritettua, ja innoissaan tietysti hän olisi arponut palkinnot vaikka kaikille osallistujille! Tällä kerralla arvottiin kuitenkin kaksi kahden lipun pakettia ensi viikonlopun lapsimessuille, ja onnelliset voittajat ovat:

Paljon onnea! 

Laittakaapa osoitetta tulemaan, niin saadaan liput huomenna postiin!

Suunnitelmat menivät uusiksi, kun mummi sairastui, ja jäätiin sitten pääsiäiseksi tänne cityyn. Seuraavaksi sairastuivat isi ja Felix, ja viimeisimmätkin suunnitelmien rippeet valuivat kevätsateen mukana viemäriin. Jouduin perumaan parit juhlat ja yhden työvuoron, ja voin kertoa että tämä kotona kököttäminen ei omasta mielestäni ollut mitenkään kivemman kuuloinen vaihtoehto. Täällä me kuitenkin ollaan.

Toisaalta olen kyllä saanut aika paljon aikaankin. Siis vältellessäni sitä, mitä pitäisi oikeasti olla tekemässä. Keittiön kaapit ja laatikot on siivottu, on imuroitu, pesty lattioita ja pyykkiä. Ennakkotehtäviähän mun pitäisi tehdä, mutta näin väsyneellä päällä niihin uppoutuminen tuntuu aika tahmealta. Kun Harri on ollut poissa pelistä, on kaikki luonnollisesti jäänyt mun harteilleni, ja mistään rentouttavasta pidennetystä viikonlopusta ei tänä pääsiäisenä ole puhettakaan.

Kyllä muuten nauratti, kun Harri heräsi päiväunilta ja kuuli värikynien ääniä keittiöstä. En ole pitkään aikaan piirrellyt, ja aika moni olisi varmaan ensimmäisenä luullut mun tekevän niitä ennakkotehtäviä. No, rakas mieheni tietysti tuntee mut sen verran paremmin, ettei se vaihtoehto käynyt varmaan mielessäkään. "Puuhaatko sä jotain yllätystä?" oli se ensimmäinen oletus. Ja kyllä, Felix sai hienon pääsiäisaarrekartan, muttei raukkaparka millään jaksanut edes innostua suklaan syömisestä, saatika sitten sen etsimisestä!

Mutta hei, viikonlopun saldo näyttää kuitenkin ihan hyvältä! Yhden matolle kaatuneen mehumukin, 20 käytetyn nenäliinan, 15 Napero-jakson ja käsittämättömien päikkärimaratonien sarjan lisäksi viikonloppuun on mahtunut myös ihanien ystävien kanssa kokkailua, siisti keittiö ja oikeasti olen mä muutaman tehtävänkin tehnyt. Ei hassumpaa oikeastaan. 

Nyt sitten kaikki peukut pystyyn, että koko meidän sakki tulisi viimein terveeksi, ja mä saisin ne tehtävät tehtyä. Sitten voisi vaikka ihan vaan hengähtää.

Body / Benetton 

Neuletakki / Benetton

Hiuspanta / H&M

Housut / Zara

Farkkupaita / H&M

Colleget / Zara

Sukat / Kappahl