Ihaile hiukan toisenlaisia herkkuja Stockan kotimaisten lastenvaatemerkkien pop-upissa. Nam.

Poimi jälkkärit suloisesta Roobertin herkusta.

 Kävele ja ihaile vähän lisää Hernesaaressa - olo on kuin olisi jossain etelässä. Pala parasta Helsinkiä.

 Entä mitkä ovat teidän täsmävinkit rentoon ajanviettoon Helsingissä?

Viikonloppuna pakattiin lapset autoon ja vietiin mummille lainaan. Itse suuntasimme lauantaiksi Helsinkiin Flowfestareille nauttimaan hyvästä musiikista ja toistemme seurasta, ja irtiotto tuli taas kerran tarpeeseen. Vähän vähäisiksi nämä festariräpsyt jäi, eikä mulla ole itsestäni kuvaa ollenkaan, mutta se kameran käyttäminen ei nyt tavallisen festarikävijän ykköshommiin kuulukaan. Ihan vähän jäi kaihertamaan Sia, joka olisi esiintynyt sunnuntaina, mutta muuten lauantai riitti meidän tarpeisiin oikein hyvin.

Hyvin käytetty viikonloppu. Lapsilla oli kivaa, aikuisilla oli kivaa ja maanantaihin on lähdetty ihan uudella tarmolla. Tuntuu kuin jostain pään sisältä olisi purettu joku stressisolmu ja nyt on taas hyvä olla. Kyllä se nuttura taas jossain kohtaa alkaa kiristää, mutta mä nautin nyt tästä Flown jälkeisestä flowsta silti ihan hyvillä mielin. Palataan muilla Helsinkireissun kuulumisilla vaikka sitten huomenna. Tai ylihuomenna. I will go with the flow...

Ensimmäinen lastenkirppiskokemukseni oli Manhattanin Pikkusiili, jossa kävin pyöreän vatsani ja äitini kanssa ostamassa pieniä, pehmoisia potkuhousuja ja bodyjä tulevalle pojalleni. Kun se poika oli jo syntynyt, ja olisikohan ollut jo uusi vatsakumpu kasvamassa, tutustuin Kaarinassa sijaitsevaan Seesamiin, jossa sittemmin olen tehnyt paljon hyviä löytöjä ja pitänyt kirppispöytääkin muutaman kerran. Nyt myös Turun toinen lähikunta, Raisio sai oman lastenkirppiksensä; Lasten Dinon avajaisia on vietetty ja vietetään tällä viikolla.

Vierailimme Dinon avajaisissa tiistaina. En tunne Raisiota kovin hyvin, eikä paikasta ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä, kun osoitteen navigaattoriin naputtelin. Olimme vähän vaatimattomalla tehdasalueella, kun navi ilmoitti meidän olevan kohteessa. Omista ekoista fiiliksistä huolimatta lapset kiljuivat takapenkillä innoissaan, kun mä kääntelin autoa tyytyväisenä tilavasta parkkipaikasta. 

Ennakkoluuloinen minä ja kiljuvat lapset astuimme sisään ja yllätyimme iloisesti. Joskus sellaisilla tunkkaisilla peruskirppiksillä melkein itkettää kun lapsi istuu lattialle ja vierailun jälkeen tekee mieli pestä kädet kolme kertaa kyynerpäistä alaspäin. Tämä ei ollut sellainen kirppis, vaan ihan päinvastoin. Se oli siisti, mietitty ja sisustettu. Tämä kirppis oli kaunis.

Huolimatta siitä, että olin molempien lasten kanssa keskenäni reissussa, vierailusta jäi tosi positiivinen kokemus. Ulkona lapsia leikitti Go baby go:n ohjaaja, joka oli ainakin meidän lasten mielestä ihan huippujuttu. Sisällä taas oli siisti ja viihtyisä leikkipaikka, mutta leikkimisen lisäksi kiertelimme suht sopuisasti myös myyntipaikkoja, joiden pohjaratkaisu oli muuten sen verran selkeä ja avara, ettei tarvinnut olla huolissaan lapsensa hukkaamisesta sokkeloihin. 

Kivan kirppispäivän lisäksi käteen ei kuitenkaan jäänyt muuta. Meidän kokoja oli tällä kertaa vähän huonosti tarjolla, tai sitten parhaat palat olivat jo avajaiskuhinoissa menneet. Meidän perhe toivottaa Dinolle hyvää jatkoa ja menestystä, me tullaan varmasti toistekin. Toivottavasti ihmiset löytävät palvelunne niin saatte loputkin myyntipöydät täyteen. Pitäisikö sitä itsekin varata paikka?

Ps. Avajaiset jatkuvat vielä, ja facebookissa jaetun tapahtuman mukaan Go baby go leikittää taas tänään kello 16 eteenpäin, ja vielä lauantaina 11-13 välillä. Käykää kurkkaamassa!

Eka tutustumispäivä. En voi uskoa miten paljon mua jännittää, ihan naurettavaa. Onneksi Harrikin halusi tulla mukaan, se tuntuu tosi hyvältä. Olen onnellinen siitä, että tällaiset jutut ovat hänellekin tärkeitä. Päiväkodin lapset ovat jo pihalla, mutta tuttuja aikuisia ei näy. Onnistumme silti toimittamaan Felixin oikeaan paikkaan isojen pihalle, josta Stellaa onkin sitten vaikea saada lähtemään, sillä hyvät leikit käynnistyvät heti. Onneksi ei ole kiire. Vaihdamme muutaman sanan hoitajien kanssa.

Neiti ei innostu, kun siirrymme pienten pihalle, mutta löytää äkkiä sieltä ensin auton, sitten kiipeilytelineen ja lopulta kaverin. Leikitään. Sitten käydään sisällä katsomassa paikkoja. Sekin harmittaa ensin, mutta uteliaisuus vie taas voiton. Pikkuautoja, vessassa on potta, laukku joka näyttää ihan pehmokoiralta, nukkekoti... Lapsen nimellä varustettu lokero tekee kaikesta niin todellista. Leikitään vielä hetki pihalla ja lähdetään, kun lapset suuntaavat puolestaan sisään lounaalle. 

"Äiti missä Peelis on?"

Suuntaamme noin kello yhdeksäksi kirjoittamaan hoitosopimusta, mutta Stella pääseekin isoveljen mukaan leikkimään sormiskeittilaudoilla ja pikkulegoilla. Sopimus saadaan kirjoitettua leikkien sujuessa viereisessä huoneessa. Kun on aika lähteä, itku tuleekin Felixillä, jonka bongaan myöhemmin pihalta iloisesti juosten ja kiljuen kavereidensa kanssa. Kaikki hyvin.

Aurinko paistaa ja jäämme taas pienten puolen pihalle leikkimään. Viisivuotias tyttö juoksee lastentarhanopettajan luo ja vetää ilmaa keuhkoihinsa niin, että sieraimet litistyvät. "No mutta kato tätä", opettaja vastaa, ja imaisee posket sisään näyttäen kultakalalta. Tänne on hyvä jättää omat kullanmurut. Täällä osataan heittäytyä leikkeihin. Täällä välitetään.

Päiväkotiin tutustuminen sujui siis hyvin. Tänään ollaan juotu aamukahvit rauhassa, syöty aamiaissämpylät kotona, katsottu aamupiirretyt, halittu, pakattu reput, ja nyt on aika suunnata päiväkotiin. Huh. Wish us luck.

Nämä elokuun ensimmäiset päivät ovat menneet jossain ihmeellisessä välitilassa, ja ehkä siitäkin syystä olo on hiukan sumuinen ja ahdistunut. Me tehtiin heinäkuussa niin paljon kaikenlaista, varsinkin viimeisellä viikolla, että kun nyt vihdoin on ehtinyt stressata, onkin tehnyt sen sitten kunnolla!

"Mähän olen ihan kuin joku haltija", totesin Harrille viime viikolla. "Mä olen toteuttanut kolme toivetta!" Haltija tai lampun henki, who cares, mutta viikkoa aiemmin olimme kaikki kirjanneet ylös yhden kesälomatoiveen, joka olisi ainakin, vähintäänkin vielä tämän kesän aikana toteutettava. Viime viikolla me sitten teimme Harrin toiveesta koko perheenä retken Vepsään, söimme Stellan toiveesta (ja hiukan kaikkien muidenkin) Rantakertun terassilla ja Felixin toiveen Ipanahipoille pääsemisestä katson toteutuneeksi viikonlopun Skidit-festareilla. Mun toiveen toteutuminen jää nyt sitten vielä tulevan elokuun vastuulle...

Hei hei katuliiduntuoksuinen, mansikanmakuinen heinäkuu! Hei vaan Unikeon markkinat, Keskiaikamarkkinat ja kaikki muutkin markkinat. Heippa Ruisrock, kesäleiri vuosimallia 2016 ja Ydintalvipuutarha, ikuisesti sydämissämme. Kiitos, heinäkuu, ihanista retkistä Raumalle, Paraisille, Vepsään, Naantaliin ja Helsinkiin Skidit-festareille ja Lintsille. Kiitos kauniista Turusta Qwenseleineen, jokirantoineen ja Kuralan Kylämäkineen. Kiitos täydellisistä terassikeleistä, rennoista pikniklounaista, uintireissuista, pihakirppiksistä, lomapäivistä maalla ja grillaavasta anopista. Kiitos metrilakuista, Kolmen kaverin jäätelöstä ja Salon torin thairuokakioskista. Kiitos isomummilan kauniista puutarhasta ja viinimarjoilla ja lätyillä lapsia ilahduttavasta isomummista itsestäänkin tietysti. Perheajasta. Parisuhdeajasta. Omasta ajasta. Ja aivan erityisesti ruoka-ajoista.

Tällä hetkellä tuntuu hiukan pelottavalta kirjoittaa tätä. Olen blogissani mielestäni avoin, mutta yleensä niistä synkemmistäkin tuntemuksista kirjoitan vasta kun olen itse ensin käynyt sen koko tunneskaalan läpi ja päässyt sieltä syvyyksistä taas takaisin pintaan, hengittämään vapaasti. Nyt olen kuitenkin vielä pinnan alla, haavoittuvaisena, mutta haluan jakaa nämä tunteet mahdollisimman aitoina ja tuoreina. Sellaiset tunteet, joista ei ehkä puhuta tarpeeksi, mutta jotka kuitenkin koskettavat aika monia meistä äideistä.

Mun pienen keijukaisprinsessan on määrä aloittaa päiväkoti jo ihan pian. Oikeasti virallinen päiväkodin aloituspäivä oli jo tänään, mutta ajattelin skipata nämä syyskauden kiireisimmät ensimmäiset päivät, ja viedä tytön tutustumaan vasta loppuviikosta. Tämä on tuttua kaikille, jotka ovat joutuneet viemään lapsensa päiväkotiin sen ensimmäisen kerran. Pärjääkö se siellä? Pärjääkö ne tädit siellä? Osataanko siellä ottaa lapseni tunteet ja tarpeet huomioon? Ihan perussettiä.