Nämä elokuun ensimmäiset päivät ovat menneet jossain ihmeellisessä välitilassa, ja ehkä siitäkin syystä olo on hiukan sumuinen ja ahdistunut. Me tehtiin heinäkuussa niin paljon kaikenlaista, varsinkin viimeisellä viikolla, että kun nyt vihdoin on ehtinyt stressata, onkin tehnyt sen sitten kunnolla!

"Mähän olen ihan kuin joku haltija", totesin Harrille viime viikolla. "Mä olen toteuttanut kolme toivetta!" Haltija tai lampun henki, who cares, mutta viikkoa aiemmin olimme kaikki kirjanneet ylös yhden kesälomatoiveen, joka olisi ainakin, vähintäänkin vielä tämän kesän aikana toteutettava. Viime viikolla me sitten teimme Harrin toiveesta koko perheenä retken Vepsään, söimme Stellan toiveesta (ja hiukan kaikkien muidenkin) Rantakertun terassilla ja Felixin toiveen Ipanahipoille pääsemisestä katson toteutuneeksi viikonlopun Skidit-festareilla. Mun toiveen toteutuminen jää nyt sitten vielä tulevan elokuun vastuulle...

Hei hei katuliiduntuoksuinen, mansikanmakuinen heinäkuu! Hei vaan Unikeon markkinat, Keskiaikamarkkinat ja kaikki muutkin markkinat. Heippa Ruisrock, kesäleiri vuosimallia 2016 ja Ydintalvipuutarha, ikuisesti sydämissämme. Kiitos, heinäkuu, ihanista retkistä Raumalle, Paraisille, Vepsään, Naantaliin ja Helsinkiin Skidit-festareille ja Lintsille. Kiitos kauniista Turusta Qwenseleineen, jokirantoineen ja Kuralan Kylämäkineen. Kiitos täydellisistä terassikeleistä, rennoista pikniklounaista, uintireissuista, pihakirppiksistä, lomapäivistä maalla ja grillaavasta anopista. Kiitos metrilakuista, Kolmen kaverin jäätelöstä ja Salon torin thairuokakioskista. Kiitos isomummilan kauniista puutarhasta ja viinimarjoilla ja lätyillä lapsia ilahduttavasta isomummista itsestäänkin tietysti. Perheajasta. Parisuhdeajasta. Omasta ajasta. Ja aivan erityisesti ruoka-ajoista.