Monesti elämässä on hetkiä, joina haluaa todistaa itselleen ja muille, että osaa ja pystyy, onhan näitä tilanteita ennenkin nähty. I wasn't born yesterday, you know? 

Joskus, erittäin harvoin sitä taas vaan ihan oikeasti on born yesterday, kuten meidän perheen pienin on tänään. Silloin ei tarvitse todistaa eikä osata vielä mitään. Voi vain avata silmät ja saada jonkun  toisen maailman säkenöimään.

Mun perhe tällä uudella kokoonpanolla, kaikki yhdessä kotona. Samaan aikaan niin paljon tuttua vanhaa ja sitten kuitenkin jotain ihan erilaista ilmassa. Vauva on otettu hyvin vastaan, hän on luonnollinen osa meidän perhettämme, jossa kaikki saavat rakastaa ja tulla rakastetuiksi tasapuolisesti. Kun imetin meidän suihkunraikasta tulokasta ja Harri luki lapsille iltasatua, tiesin että näin tämän kuuluikin mennä. Tätä on onni.

Huhtikuuhun mahtui tänä vuonna aika paljon kaikenlaista! Hauskinta oli se, miten saman kuun aikana voi olla niin järjettömän kylmää ja suloisen lämmintä. Alkukuusta rakensimme lumilinnaa ja kävimme Ruissalossa katsomassa lähteviä jäitä, kuun puolessavälissä saimme kalamarkkinoilla riisua takkeja ettemme paahtuisi ja loppukuu on nyt sitten ollut jotain siltä väliltä.

Muutenkin tuntuu että huhtikuu on ollut aikamoisen tapahtumarikas ja siksi ajattelin tehdä siitä ihan vaan tällaisen kuvapainotteisen postauksen. Ollaan tosiaan ehditty tehdä perheen kanssa retkiä ja käydä puutarhalla istuttamassa vähän herneen versoja. Itseäni olen hemmotellut esimerkiksi jalkahoidolla ja CC Naantalin ja Seikluksen hostaamalla blogi-illalla. Lisäksi ollaan herkuteltu, käyty kahvilla ja syöty ulkona ihan liikaa. Huhtikuun kohokohtiin kuului ehdottomasti perheen kesken vietetty syntymäpäiväni jonka iltana Harri vei minut vielä Cantina Aztecaan syömään, sekä tietysti herkullinen vappubrunssi, josta lapset olivat aivan erityisen innoissaan.

Ihanasta huhtikuusta täydellisen olisi tehnyt meidän kevätvauvan saapuminen, mutta se jää nyt sitten toukokuun heiniksi. Pian hän on täällä!

Hei hei huhtikuu!

"101,4% raskaudesta kulunut" lukee mun raskausaplikaatiossa. Onko siellä näiden muutamien hiljaisten päivien aikana herännyt jo epäilys siitä että vauva olisi jo tuloillaan? No, turha luulo, täällä nimittäin ollaan edelleen yhdessä koossa ja elämän voimissa. No se on ehkä pientä liioittelua, mutta olossa ei siis mitään sen kummempaa synnytykseen viittaavaa muutosta.

Hiljaisuus johtuu siitä, että olen yrittänyt ja onnistunut pitämään itseni kiireisenä ja iltaisin olen yhtäkkiä huomannut kellon olevan yhdeksän ja olotilan aika väsynyt. Vuorotellen olen hoitanut roikkuvia asioita ja siivoillut, kun taas joinain päivinä nukkunut tai käynyt jalkahoidossa tai shoppailemassa. Niin ja tietysti touhuillut myös lasten kanssa kaikkea kivaa, käynyt markkinoilla ja kavereilla kyläilemässä jaksamisen mukaan. Välillä puuhaa on tuntunut riittävän vähän enemmän kuin tarpeeksi, mutta se on ollut järjissä pysymisen kannalta tärkeää.

Kyllä tämä alkaa nyt käydä mielenkiintoiseksi, sillä itselläni on huomenna synttärit, sen jälkeen tulee vappu ja Harrin synttärit taas ovat toukokuun alussa. Aikamoista bingoa mihin se vauva nyt sitten päättää syntymäpäivänsä ajoittaa. Ajattelin tehdä tästä vielä pikkuisen jännittävämpää ja laittaa teidät arvaamaan vauvan syntymäpäivää! Arvauksen voi käydä heittämässä facebookissa ja minä lupaan arpoa oikein veikanneiden kesken jonkun hauskan yllätyspalkinnon.

Hyviä arvauksia ja ihanaa viikonloppua! 

Raskausajan vaikutuksesta mieleen puhutaan kovin vähän, tai sitten ne keskustelut eivät ole osuneet omaan silmääni. Toki muistetaan mainita hormoonit ja niiden aiheuttama herkkyys, ehkä huonotuulisuudestakin on joskus ollut puhetta. Odotus ja lapsen saaminen ovat kuitenkin valtavan isoja juttuja, nostaen pintaan ihan kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. Joskus omat tuntemukset voivat olla jopa pelottavia, mutta ne eivät ole vaarallisia tai kiellettyjä.

Jokaisessa raskaudessani on ollut jossain kohtaa pitempi epäsosiaalinen vaihe, tarkoittaen sitä etten ole halunnut nähdä oikeastaan ketään. Ei kyse ollut siitä että mun ympärillä olijoissa olisi mitään vikaa ollut, vaan ennemmin tunsin itseni jollain tavalla vialliseksi. Vasta kun uskalsin ensimmäisen kerran kertoa asiasta jollekin, sain kuulla tämän olevan oikeastaan aika yleistä.

Nyt kolmannella kerralla olen oppinut jo hyväksymään tarpeeni vetäytyä omiin oloihini ja onneksi niin näyttävät tehneen ystävänikin. Tuntuu tosi ihanalta huomata etten menetä mitään tai ketään siksi, etten aina jaksa pitää yhteyttä tai nähdä. Päinvastoin nyt kun nämä viimeiset raskausviikot tuntuvat kuluvan madellen, mun ystävät ovat kutsuneet kylään, lähteneet lounaalle, tulleet raivaamaan tiskipöytää ja tarjoutuneet pitämään lapsia. Sitten toisaalta on ihanaa, kun ystävät raahaavat hiukan vastentahtoisenakin kahville, jonka jälkeen huomaat miten tarpeeseen se tulikaan.

Tämän pitkän alustuksen jälkeen päästään itse aiheeseen, eli täydellisiin babyshowereihin, jotka mulle järjestettiin siis jo reilu kuukausi sitten. Mulla oli joku hyvä syy lykätä niistä kirjoittamista, joka sittemmin on unohtunut, mutta koska kyseisten juhlien vaikutukset kantavat yhä tähänkin päivään asti, ei mielestäni ole yhtään myöhäistä kirjoittaa niistä! Nimittäin juuri kummitädin virkaan nimetty ystäväni ilmoitti juhlien alkajaisiksi, että tarkoitus on vaan hukuttaa mut rakkauteen ja juuri siinä kyllä onnistuttiin aivan täydellisesti.

Juhlat aloitettiin kilistelemällä jonka jälkeen vatsat täytettiin lohella, bataattiranskalaisilla ja salaatilla, ja kunnon lounas heti kärkeen oli oikeasti aivan täydellinen juttu. Ohjelma oli mun toiveiden mukaan juuri sopivan rentoa, esimerkiksi arvuuttelimme vauvan saapumispäivää, pituutta, painoa ja niin edelleen, sekä kilpailimme siitä kuka keksii nopeiten listan tyttöjen nimiä, yhden kullekin aakkoselle. Juhlijoista otettiin myös kuvat ja he saivat lisätä terveisiä oman kuvansa viereen suloiseen vieraskirjaan, jonka sitten tietysti sain mukaani.

Lahjaksi sain Annukan kokoaman, täydellisimmän näkemäni vaippakakun, jonka sisällön voit käydä kurkkaamassa täällä, sekä lahjakortin, minnekäs muualle kuin ihanaan Greenlipsiin. Yhtä lailla fiilistelin lahjan lisäksi, ellen jopa ihan pikkuisen enemmän sitä, että ystäväni olivat kirjoittaneet mulle kirjeet siitä, miksi he pitävät minua hyvänä äitinä. Myös Harri ja lapset olivat kirjoittaneet omat kirjeensä, joista lasten kommentit löytyvätkin edellisestä postauksestani. Onneksi sain lukea kirjeet rauhassa kotona, kun hanat aukesivat jo ensimmäisen kohdalla ja istuin loppuillan aivan pöllähtäneenä sohvalla, juurikin siitä rakkauden määrästä.

Joten kiitos vielä kerran rakkaat ystävät.
Ei siksi, että järjestätte mulle huikeita yllätyksiä, vaan teidän rakkaudestanne ja siitä että olette.

Olen tainnut jo aiemminkin mainita, että ei riitä ihan yksi tai kaksi kertaa kun tämän raskauden aikana olen kokenut valtavaa riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta äitinä. Milloin en ole jaksanut ulkoilla riittävästi, milloin olen ollut liian huonotuulinen ja milloin en ole jaksanut tehdä lapsille riittävän terveellistä ja ravitsevaa ruokaa... Syitä syytellä itseä riittää kyllä.

Usein unohtuu kiitellä itseä niistä hyvistä hetkistä ja onnistumisista. Liian harvoin muistaa, ettei tarvitse olla täydellinen ollakseen hyvä. Mitä jos sitä edes joskus ottaisi lapsista mallia ja esittelisi puolisolle ylpeänä miten paljon on tänään pessyt pyykkiä tai innoissaan selittäisi miten valtavan herkullista linssikastiketta teki päivälliseksi? Tai mitä jos edes vaikka kuuntelisi lapsia ja lasten mielipiteitä heidän äidistään? Olisivatko he yhtä armottomia sinua kohtaan kuin sinä itse?

Näin lapset vastasivat, kun Harri pyysi heitä jatkamaan lausetta
"Äiti on hyvä äiti koska..."

F: Mekko ja sormuksia.
S: Hän tykkää meistä.
F: Koska hän pitää meistä huolta.
S: Koska hän tykkää musta.
F: Ja musta.
S: Vie Muumimaailmaan.
F: Vie kivoihin paikkoihin ja antaa hyvää juomaa.
S: Ja paperia.
F: Antaa kesällä kirsikoita, mansikoita ja herneitä.
S: Pitää sylissä.
F: Antaa leffailtana plimsaa.
S: Ja herkkua.
F: Vie synttäreille.
S: Antaa rinkeleitä.
F: Tekee kakkua ja antaa ranskalaisia.
S: Pelaa meidän kanssa.
F: Tekee kivoja reissuja.
S: Ostaa joululahjoja.
F: Ostaa legoja.
S: Lukee kirjaa ja askartelee.
F: Tekee smoothieta ja halaa meitä.

Ehkä mä silti olen ihan riittävän hyvä äiti.