Eilen illalla istuin koneelle, tarkoituksenani päivittää blogia ja tehdä kaikkea muutakin enemmän tai vähemmän tarpeellista - turha luulo. Syy aikaansaamattomuuteeni oli ylitsepääsemätön riittämättömyyden tunne. Se on käsittämätön mielentila, jossa ei saa mitään tehtyä, koska ajattelee, ettei - no, saa mitään tehtyä.

En ole missään asiassa erityisen hyvä. Kaikilla muilla on joku oma osaamisalue, joka on niiden "juttu", itse olen vain ihan ok. Muut tekevät kaikkea mielettömän hienoa, ja minä en saa mitään ikinä tehtyä.

Tämä armoton itsekritiikki iskee ainakin minulle aika ajoin, enkä ainakaan vielä ole keksinyt miten pääsisin siitä eroon. Aina löytyy joku joka on parempi, ja joku, jonka elämä on mielenkiintoisempaa. Onko todella tarpeen olla maailman, Suomen tai edes kaveriporukan paras? Olen ihan järkevä ihminen, joten tiedän, ettei ole. Minut tekee onnelliseksi, kun saan tehdä asioita joista pidän ja nautin.

Silti huono fiilis tavoittaa joskus jokaisen, ja siinä tilanteessa on aivan liian vaikeaa kiivetä omasta itsekritiikin kuopastaan ylös, ainakin minulle. Aion ehkä kirjoittaa käyttöoppaan itsestäni. Sinne tulee luku, jossa annetaan epäkunnossa olevan mielialan hoidosta ainakin seuraava neuvo: tee jotain, jonka tekemisestä pidät.

1. Piirrä tai maalaa
2. Kirjoita
3. Valokuvaa
4. Skeittaa
5. Tanssi
6. Laula
7. Laita ruokaa
8. Ompele, virkkaa, neulo
9. Leiki ihanan pienen ihmisen kanssa

Ja ei, en varmaankaan ole näissä asioissa todella hyvä, enkä missään paras, mutta onneksi minun ei tarvitse. Nyt se on sanottu! Toivottavasti muistan sen ensi kerralla kun epätoivo iskee.

Tässä vielä muutamia aivan keskinkertaisia kuvia viikonlopulta, löydätte toisista blogeista varmaankin hienompia kuvia, mutta koska nyt olette jo tähän asti lukeneet, niin katsokaa ihmeessä!