Kun olin aivan pieni, äiti oli minulle maailman tärkein. Äiti oli kaunein ja viisain. Äiti osasi ja tiesi kaiken. Äiti lohdutti. Äiti oli turvallinen. Äiti oli se kaikkein paras äiti, joka piti huolen, että päällä oli siistit vaatteet ja kaikkea oli mitä tarvittiin. Äiti rakasti meitä lapsia täydestä sydämestään, sillä tavalla kuin vain äiti voi lastaan rakastaa.

Päiväkodissa ja myöhemmin koulussa askarreltiin aina kortti äitienpäiväksi. Useimmiten siihen maalattiin kukkia, ja kun opin kirjoittamaan, kortin sisältä yleensä löytyi myös itse tehty runo. Lahjojakin askarreltiin, ja itsetehdyt jutut olivatkin äidin mielestä parhaita. Äidin kanssa taas askarreltiin isoäideille kortit ja lahjat, ja joinain vuosina käytiin myös keräämässä valkovuokkoja.

Äitienpäivän aamuna nousimme aikaisin, ja täytimme ja koristelimme kakun, jonka äiti oli leiponut edellisenä päivänä. Katoimme keittiön pöydälle hienon juhla-aamiaisen, ja järjestelimme paketit ja kortit äidin paikalle. Kun keittiössä oli kaikki valmista lastasimme pienelle tarjottimelle juomalasit limsoineen, keksejä sekä meidän lasten itsetehdyt muistamiset ja menimme äitiä "herättämään", vaikka tietysti äiti oli herännyt kolisteluumme jo aikaa sitten. 

Teini-iässä en ollut mitenkään helppo tapaus. Olin lapsi aikuisten maailmassa, ja tarkoituksettomasti aiheutin äidille ja isälle paljon huolta ja murhetta, enkä ole siitä ylpeä - kuka olisi? Näinä vuosina kävi pari kertaa niin, että itsekkäistä syistä en ollutkaan onnittelulaulua äitienpäivän aamuna laulamassa. Nyt toivoisin voivani muuttaa sen ja monta muutakin asiaa, mutta tiedän että elämäni saattaisi tällä hetkellä olla erilaista, jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja. Sitäpaitsi, äidit antavat anteeksi.

Äiti on seissyt vieressäni hyvinä ja huonoina aikoina, tarjoten aina pyyteettömästi olkapäätään, vaikka en sitä olisi ansainnutkaan. Äiti on aina uskonut minuun, ja kykyihini saavuttaa unelmani, kun itse olen ollut epäileväinen. Äiti on rakastanut minua koko ajan, vaikka välillä olen häntä satuttanut pahastikin. Kaikkein eniten koko maailmassa ihailen Minun Äitiäni, sillä hän on vahvin, viisain, lempein ja epäitsekkäin nainen, jonka olen ikinä tuntenut. Ja sellainen äiti haluan itsekin olla.

Kuulostakoon kuinka kliseiseltä tahansa, äitiys on haastavin, tärkein ja palkitsevin asema, minkä nainen voi elämänsä aikana saavuttaa. Rakasta ja arvosta äitiäsi, sillä hän on tehnyt ja uhrannut paljon sinun hyväksesi. Saat mokailla, kunhan pyydät anteeksi. Niin äitisikin tekee, eikä vaadi sinulta muuta kuin rakkautta. Ja että tyjennät silloin tällöin tiskikoneen.