Äitinä sitä huomaa, miten vähän onkaan saanut päivisin aikaiseksi ennen lapsia. Nykyään pesen koneellisen pyykkiä, korjaan keskimäärin sata lelua, tiskaan, imuroin, laitan ruokaa ja huolehdin omista ja lapsen rutiineista päivittäin. Eilen noiden hommien lisäksi siirtelin huonekaluja ja järjestelin laatikoita, ja sitten illalla valitin Harrille, miten en taaskaan ole saanut mitään aikaiseksi. Vaikka välillä moitin itseäni laiskaksi ja saamattomaksi, olen oikeastaan todella tehokas tapaus....
Mitähän ihmettä juuri kirjoitin? Mistä nyt pitikään kirjoittaa? Eihän tuossa lauseessa ole edes mitään tolkkua! Järki ei vaan yksinkertaisesti kulje, eikä pää toimi. Ei ole toiminut koko päivänä. Onneksi kamera toimii, ja vaikka äiti olisi käpertynyt väsymyksestä lattialle latautumaan, on taaperossa yhä kaksinverroin virtaa. Tämä yhtälö aikaansaa ainakin hyväntuulisia kuvia, ja on siellä yksi todiste hyvästä keskittymiskyvystäkin. Olen kuullut että uni olisi hyvä...
Tuotetietojen kuvaaminen on paljon näppärämpää kuin niiden kirjoittaminen! Meillä on tänään vietetty pitkää ja uuvuttavaa muuttopäivää. Valitettavasti emme edelleenkään ole löytäneet uutta kotia, mutta poikien toimisto muutti tänään Linnankadun päästä aivan keskustaan. Hommaa varten vuokrattiin pakettiauto, joten kävimme sitten samantien tekemässä muutaman isomman hankinnan Ikeasta. Olen lievästi sanottuna turhautunut tähän asunnon etsimiseen, jota olen nyt vuoden verran ehtinyt harrastamaan. Kolmioista on todella huono...
Eräänä päivänä olin ihan yhtäkkiä jälleen lapsi. Isä oli vienyt minut lastenkirjastoon Vanhan suurtorin laitaan. Juoksin hyllyjen välissä valitsemassa kirjoja. Muistin sarjakuvien, Adam ja Eva -kirjasarjan ja suosikkilastenkirjojeni sijainnin. Isä lainasi valitsemani kirjat kassalla, pakkasi ne mustaan kirjastokassiin, ja minä roikuin tiskin reunalla ihaillen värikästä aakkosjulistetta. Kirjaston ovi oli painava, ja autolle päästäkseen oli ylitettävä vilkas Uudenmaankatu. Kotona äiti oli jo kokannut lounaan,...
25 viikkoa tuli eilen täyteen. Jäljellä on vielä (tai enää) noin 15 viikkoa eli reilut sata päivää. Onneksi aika kuluu äkkiä! Viikon 25 maha on täynnä liikettä ja elämää, ja näyttää tältä: Felix lähti juuri mummin luo ajelemaan, ja meillä on Harrin kanssa pitkästä aikaa vauvavapaata. Saa nähdä käytämmekö ajan olohuoneen eri nurkissa dataamiseen... No ei kai! Nyt vaihdan vaatteet, jonka jälkeen lähdemme...
Useissa asioissa on yhtä monta katsontakantaa, kuin asianosaisiakin. Yksi hyvä esimerkki voisi olla eilinen ilta, jonka suhteen minun ja Felixin näkemykset varmaankin eroavat toisistaan. Äiti Huh mikä ilta! Päätin leipoa mokkapaloja, ja yritin samalla siivoilla. Felix taas oli ilmeisesti päättänyt sotkea mahdollisimman paljon, ja kaikki keittiön laatikot tyhjenivätkin tosi näppärästi. Siivoaminen tuntuu toisinaan aivan turhalta, kun toinen levittää tavaroita samaan tahtiin kuin minä...
Felixillä on neljän kuukauden iässä todettu maitoallergia. Imettäminen ei onneksi ole tuottanut minulle missään kohtaa ongelmia, ja tarpeen tullen hänelle on annettu jauheesta valmistettavaa kliinistä maidonkorviketta. Muistan miten olin kerran ostanut kokeiluun vähän erilaista, soijapohjaista korviketta, ja sain Harrilta epätoivoisen puhelun työkeikalle: "ei kelpaa, ei suostu syömään." Oma taukoni menikin sitten vessassa imettämässä, ja hyvin siitäkin loppujen lopuksi selvittiin. Ongelmia kuitenkin tuli kesän...
Oletteko ikinä kuulleet sellaista termiä kuin raskausdementia? En osaa sanoa onko se ihan urbaania legendaa, mutta jostain syystä välillä koen päivän aikana lyhyitä blackouteja, joiden aikaisia tapahtumia en yksinkertaisesti muista. Toinen selitys voi tietysti olla huonosti nukuttujen öiden jälkeinen väsymys. Voin kertoa, että nämä "blackoutit" ovat aika hämmentäviä. Esimerkiksi tänään nappasin muutaman kuvan jokirannassa kotimatkan aikana. Kuvaamisen jälkeen laitoin kameran rattaisiin, ja kotona...
Lauantaina lupasin paistaa pojille lettuja. Kokkailut jäivät aika myöhäiseen päivän tiiviin ohjelman ja kuumeisen lapsen hoidon takia, mutta lupaus on lupaus, ja niinpä hellan ääressä häärättiin yömyöhään. Lopputulos oli vaivan arvoinen, vaikka mummin lettujen tasosta nämä kauas jäivätkin. Letut kermavaahdolla ja jäisillä marjoilla toimivat kuitenkin aina. Ja mikä parasta, lettuja jää aina seuraavallekin päivälle! Paistamisen ohella ehdittiin pelata yksi Scrabble-matsikin. Tällä kertaa pysyimme...
Kurjuuksien kurjuus. Felix on ollut todella vähän kipeänä, mutta hetki sitten laitoin puolikuntoisen, itkuisen pojan sänkyynsä nukkumaan. Kuumetta tuntuu olevan reilusti, vaikka en sitä mitannutkaan. Syynä tälle kurjuudelle ovat yksivuotisneuvolassa annetut rokotukset. Näin paljon Felix ei ole viettänyt sylissä aikaa kuukausiin, ja lattialla tyynyllä loikoilukin on meillä aika poikkeuksellista toimintaa, puhumattakaan siihen keskelle lattiaa nukahtamisesta! Tyyppi on aivan reppana, ja silti jaksaa nauraa...
Mahalle kuuluu oikein hyvää. Se, ja sen pikkuinen asukas kasvavat kovaa vauhtia. Reidet ja käsivarretkin kasvavat, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu. Allekirjoittaisin kyllä väitteen siitä, että poika- ja tyttömahat ovat erilaisia, ainakin tämä tyttönen on levittänyt kroppaani ihan joka suuntaan. Kävin tänään neuvolassa, ja kaikki oli jälleen juuri niin kuin pitikin. Käyrillä mennään, vauva on aktiivinen ja syke hyvä. Ainoa merkittävä...
Ihana auringonpaiste on saanut meidätkin uskaltautumaan pakkaseen. Vaikka en itsekään pidä kylmyydestä, on siitä valittaminen mielestäni tarpeetonta. Kyllä siellä pärjää, kunhan laittaa tarpeeksi vaatteita. Ja jos tämän kasvavan pömppömahan saa puettua lämpimästi, niin eiköhän se onnistu muiltakin. Kävimme Felixin kanssa vähän puistoilemassa Kupittaalla. Olisimme viihtyneet leikkipuistossa pitempäänkin, mutta talvisaappaat päättivät alkaa hankaliksi, eivätkä pysyneet millään jalassa. En oikeastaan ole edes varma olivatko ne...
