Meidän juhannuksemme näytti viime vuonna tältä:

Kuvan ottamisen jälkeen lähdimme kaverimme mökiltä ajelemaan takaisin Harrin äidin luo, sillä ikävä Felixiä kohtaan kasvoi liian suureksi. Tänä vuonna molempien lasten hoitoon jättäminen edes hetkeksi tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, mutta silti mielikuvani tästä juhannuksesta näyttivät niin kovin ruusuisilta. Kuvittelin pienen Felixin juoksentelevan peppu paljaana pellolla nautiskellen lämmöstä. Sitten olisimme laittaneet Hulinan vauvakavereineen viltille kuvattavaksi, jotta voisimme myöhemmin muistella, miten he viettivät ensimmäisen juhannuksensa yhdessä.

Todellisuudessa juhannuksemme näytti tältä:





Grillaukset hoidettiin sadekuurojen välissä, ja syötiin sisällä, mutta hyvää oli. Kesäkukat poimittiin tänään aamulla. Saunan lämmitys unohtui joka päivä, eikä sinne olisi mitään vihtaakaan ollut. Eikä edes aloiteta kokosta tai uimisesta! Juhannus ei tänä vuonna ollut kovin juhannusmainen, mutta erittäin hauska sen sijaan. Paitsi silloin kun anopin mielestä uni oli maistunut liian pitkään. Onneksi sillekin osattiin jo hetken päästä nauraa, niin kuin kaikelle muullekin, sillä sen verran mahdotonta on tämä porukka!

Tervetuloa mukaan Hulina, sinulla on monta juhannusta vielä nautittavana (ja kestettävänä)!