Vielä ihan vähän aikaa sitten kirjoittelin turhautuneita päivityksiä siitä, miten Hulinan olisi jo korkea aika syntyä. Yhtäkkiä hän onkin jo tässä - ollut jo yhden kokonaisen kuukauden! Aika on taas kulunut valtavan nopeasti. Vauva-arjen ihanuus on sulattanut päivät yhdeksi isoksi möhkäleeksi siten, ettei niiden vaihtumista edes huomaa. Tai sitten kyse on väsymyksestä.

Hassua, miten paljon rennommaksi olonsa voi tuntea, kun lapsia onkin yhden sijasta kaksi. (Paitsi tietysti silloin kun molemmat lapset huutavat samaan aikaan kurkku suorana.) Ei perheemme tuntunut mitenkään vajaavaiselta kolmilukuisenakaan, mutta silti se tuntuu nyt jotenkin kokonaisemmalta. Minä olen kokonaisempi. Joka päivä katson perhettäni, ja tunnen suurta kiitollisuutta ja onnea. Kun on annettu jotain näin suurta, on siitä pidettävä hyvää huolta.

Yhden kuukauden ikäinen Hulina oli tänään yksikuukautisneuvolassa. Pituutta oli tullut yhdessä kuukaudessa 3,5 senttiä ja painoa yli kilon. Yhdessä kuukaudessa! Päivän mitat olivat siis 55,5 cm ja 4820 grammaa. Neuvolatäti totesi Hulinan olevan "tyytyväinen vauva, joka kasvaa hienosti rintamaidolla."

Kuukausi on sujunut mielestäni hyvin. Univelkaa on tietysti kertynyt, mutta tämä neiti on ollut selvästi helpompi kuin isoveljensä. Tai ainakin selvästi vähemmän vatsavaivainen. Sylissä hän viihtyisi mieluiten, kun taas pinnasänky on ihan syvältä. No, sehän ei haittaa Harria, joka oikein mielellään ottaa työpäivän jälkeen tirsat vauva rinnan päällä loikoillen. Se on aika sydämen sulattava näky.

Ainiin, tällä neidillä on nyt virallisesti kai nimikin. Tai ainakin maistraatissa virkailija luki nimen paperista, nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi että kelakortti tulee kahden viikon kuluessa postilla. Nimiäisiä on kovasti jo suunniteltu, ja eilen kävimme kuvaamassa niihin liittyviä kuviakin. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin. Tietokoneilla on tänään ollut kapina, ja niiden takia päivitys tulee näin myöhään ja loppuu nyt!

Hyvää yötä!