"Aika kultaa muistot" on niin kulunut lausahdus, mutta myös erittäin totta. Lähes jokaisessa elämänvaiheessa, jonka olen käynyt läpi, on ollut omat vaikeutensa, mutta silti huomaan muistelevani mennyttä aikaa aina haikean kaihoisasti. Eniten kaikista huomaan kuitenkin kaipaavani sitä aikaa, kun lapset ovat olleet pienempiä, joten kaiken järjen mukaan tulen kaipaamaan tätäkin aikaa tulevaisuudessa. Tässä maailmassa mulla ei ole mitään tärkeämpää kuin nämä lapset, ja heidän...
Kyllä ne lapset vaan kasvaa ja kehittyy niin nopeasti! Vähän yli yhdeksänkuinen Stella osaa jo paljon enemmän kuin vähän yli kahdekasankuinen Stella, eikä vauvavuodestakaan ole enää jäljellä kuin neljännes. Kohta tässä perheessä jo suunnitellaan ihan ensimmäisiä prinsessajuhlia! Siinä missä kuukausi sitten harjoiteltiin istumaan menemistä, nyt vääntäydytään istuma-asennosta karhukonttaukseen. Felixiltä perittyjen housujen polvet ovat vihdoin saaneet kokea ahkeraa kulutusta, kun isoveli jätti konttaamisvaiheen kokonaan...
Tämän äidin isällä oli tänään syntymäpäivä. Vaari vei meidät synttärilounaalle, eikä etukäteen suostunut paljastamaan paikkaa. Näköjään Turustakin löytyy ravintoloita, joissa en ole vielä käynyt! Tänään ruokailimme pienellä perheporukalla Hus Lindmanissa, ja olin aivan myyty. Olen kuullut paikasta ja halunnut käydä, mutta nyt omin silmin nähneenä ja omalla pikku suulla maistelleena voin vain suositella tätä(kin) paikkaa. Erityisesti tällaisina juhlapäivinä on kiva käydä jossain näinkin...
Sovitaanko, että jätän nyt kirjoittamatta, miten joulukiireet katkaisivat alkuunsa tämän asupostaussarjan? Tai etten kerro siitä, miten masentava harmaus ja pimeys eivät ole innostaneet tarttumaan kameraan sitten yhtään? Jos ihan pikaiseen vain tähän alkuun kertoisin, että ajattelin siirtää postausajankohdan sunnuntaista alkuviikolle? Koska fiksun logiikalla postaamiseen jää silloin enemmän aikaa. Heh. Joten pitemmittä puheitta, viikon suosikkiasut ovat tehneet paluun! Ketään suomalaista ei varmaankaan ihmetytä, jos...
Oikeasti pitäisi jo taas olla nukkumassa, mutta pakko tulla onnellisena ja väsyneenä vielä ihan pikaisesti purkamaan tämä fiilis tänne blogiin. Tämä päivä on nimittäin ollut superihana aivan alusta loppuun. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, mutta välillä sitä vaan tajuaa oman onnekkuutensa ihan uudella tasolla. Onnekas olen siksi, että saan jakaa tällaiset kauniit päivät perheeni kanssa. Auringonpaiste sopii lapsiperheen ulkoiluun, mútta yhtä hyvin vaikkapa...
Hiljaista on. Felixkin on päiväkodissa, joten aikaa kirjoittamiseen pitäisi nyt olla rutkasti enemmän, eikö vaan? No ei. Laitoin lapseni päiväkotiin, jotta voisin itse tehdä töitä ja opiskella, mutta halusin silti pitää pienen vauvani vielä kotona. Ja vasta sen jälkeen sain kuulla olevani surkea äiti. Yleensä en jaksa tarttua tällaisiin kuumiin perunoihin, joissa keskustelijoiden mielipiteet ovat niin mustavalkoisia, että sen harmaan alueen, ja siellä...
Yläasteen liikuntatunnilla löysin itselleni uusia ystäviä. Kolme tyttöä rinnakkaisluokalta, joista muodostui minulle yksi teini-iän tärkeimmistä kaveriporukoista, ja jotka ovat yhä edelleen korvaamattoman ihania ystäviäni. Voisiko muuta odottaakaan murrosiän kasvukivut yhdessä kipuilleilta kaveruksilta. Liikuntatuntien lisäksi vietimme monet viikonloput yhdessä, yleensä yökyläillen nykyään Felixin kummitädiksi ylennetyn ihanan Ilonan luona. Pahat meillä oli välillä mielessä, mutta oikeastaan yöt kuluivat leffoja katsellen, irc-galleriassa roikkuen ja pahaan oloon...
Arvattavissahan se oli, että kun tuuletan, tuuletan pikkuisen liian aikaisin. Ei meillä ihan vielä olla terveitä, ja Stella on oikeastaan ollut tänään kipeämpi kuin minään muuna päivänä. Silti edelleen väitän, että ollaan voiton puolella, ja Felix pääsee sittenkin huomenna päiväkotikuvaukseen! Olen vähän sitä mieltä, että jos päivä sisältää kaksi enemmän tai vähemmän kiukkuista syliin kilpaa kiipeävää lasta, 23 heitettyä duplopalikkaa, 5 syömättä jäänyttä...
Kolme viikkoa päiväkotielämää takana, ja tapahtui se, mitä jokainen osasi odottaa. Oksennustauti, kuume ja silmätulehdus, kaikki peräjälkeen. Kaupanpäällisiksi ilmeisesti sama setti pikkusiskolle, ja kunnon voimat vievä vatsatauti myös vanhemmille. Kun meillä kerrankin sairastetaan, tehdään se näköjään sitten kunnolla! Nostan ehdottoman kunnioittavasti hattua näille pikkuisilleni, jotka ovat olleet niin reippaina, vaikka kaikki viikonlopun suunnitelmat menivätkin uusiksi, ja olemme vaan kökkineet sisällä. Nostan myös hattua...
