Kolme viikkoa päiväkotielämää takana, ja tapahtui se, mitä jokainen osasi odottaa. Oksennustauti, kuume ja silmätulehdus, kaikki peräjälkeen. Kaupanpäällisiksi ilmeisesti sama setti pikkusiskolle, ja kunnon voimat vievä vatsatauti myös vanhemmille. Kun meillä kerrankin sairastetaan, tehdään se näköjään sitten kunnolla!

Nostan ehdottoman kunnioittavasti hattua näille pikkuisilleni, jotka ovat olleet niin reippaina, vaikka kaikki viikonlopun suunnitelmat menivätkin uusiksi, ja olemme vaan kökkineet sisällä. Nostan myös hattua niille vanhemmille, joiden lapset sairastelevat paljon, ja pitkiä pätkiä kerralla, sillä onhan tämä kotiin lukkiutuminen aika inhottavaa. Siis ihan syvältä.

Vaikka nämä meidän mukulat ovatkin olosuhteisiin nähden olleet reippaita, niin kipeitähän he silti ovat, eikä itkuilta ja kiukuilta ole vältytty. Kotona lusmuilu on tylsää myös lapsille, ja jotain ratkaisuja oli keksittävä. Muovailuvahailu oli kivaa hetken, samoin telkkarin katselu, suihkussa hengailu ja duploleikit. Sitten äiti keksi rakentaa "majan", ja siellä viihdyttiin lukien, lepäillen ja äidinmaitoa lohdukkeeksi maistellen. Ei kipeänä ole pakko olla ihan niin kurjaa.