Mun pikkuinen kympin tyttö on jo kymmenkuinen, ylikin. Siinä missä Felixin kanssa odottelin kaikkia uusia taitoja innoissani, tekisi tässä kohtaa mieli jarrutella ajan kulumista. Vauva on vauva niin kovin vähän aikaa, mutta toisaalta odotan myös innoissani taaperovaihetta, kun aletaan tosissaan liikkumaan ja leikkimään. No ei meillä kyllä tähänkään mennessä ole ollut vauhdista pulaa. Pienet siniset silmät seuraavat ihailusta loistaen jokaisen isoveljen liikkeen, ja...
Mikseivät kaikki aamut voi näyttää tältä? Näiden harvinaisten raukean rauhallisten lauantaiaamiaisten sijaan meidän perheessämme tutumpi näky on etäisesti äitiä muistuttava, lämpimän peiton kätköistä kömpivä takkutukkainen hirviö. Hirviö ei pysty ymmärtämään mikseivät lapset voisi nukkua aamuisin yhdeksään, kun se kuitenkin on paras aika herätä. Ei hetkeäkään aiemmin tai myöhemmin. Hirviö murisee, ärisee, pihisee ja puhisee, mutta tajuaa onneksi aika pian painua sinne mistä tulikin. Kahvikupillisen...
No okei, Felix ei kyllä ole syntynyt tamagotchien ja hiusdonitsien kulta-aikaan, mutta veljeni on, ja Felixin päälle kuluneella viikolla eksynyt haalari on hänen vanha ulkoilupukunsa. Se lähti testiin Seikkailupuistoon ja viileää ilmaa uhmaten vuoden ensimmäiselle terassilounaalle Tintåån. Oli pakko nyt edes kertaalleen vetäistä se päälle, vaikka naftiksi se on ehtinyt jäädä, ja pojan villapukukin vilkkuu jo lahkeensuusta. Mutta onhan se aika söpö. Retro. ...
Me ollaan nyt vietetty paljon aikaa semmoisessa paikassa kuin kirjasto. Turussa on aikas hieno semmoinen, vaikken muissa kaupungeissa ole pahemmin käynytkään. Kirjasto on ihan paras juttu, ja siksi ajattelin pitkästä aikaa tulla tänne äidin blogiin jaarittelemaan. Luvassa siis Felixin vinkit Turun kaupunginkirjastossa toimimiseen. Kirjastoon saapuessa etsitään ensimmäisenä traktori. Tämä kannattaa tehdä aina, sillä traktori on hieno ja vihreä. Se sijaitsee ihan lastenosaston peränurkassa,...
Onnellinen siksi, että viime päivien auringonvalo on todella antanut energiaa niin runsaasti, että näillä sitä taas kelpaa porskutella. Tosin en toki pistä pahakseni, jos sitä saisi vielä enemmänkin varastoitua! Toinen onnellisuuden syy on kaapista aikaistetun kevään kunniaksi comebackin tehneet luottoconverset. Kenkärakkaus, josta en varmaan koskaan tule toipumaan. Nämä mustat olivat pari kesää sitten pakko saada, ja kyllä niitä on pidettykin! Hiukan himottaisi myös...
Reilu vuosi sitten jouduin kovan paikan eteen, kun minun piti elämäni ensimmäistä kertaa hankkia talvihaalari lapselleni. Vaihtoehtoja tuntui olevan loputtomasti, ja niin monet, enimmäkseen ylihinnoitellut vaihtoehdot tutkineena ja vertailleena marssin Kappahliin ja hyödynsin 25% ulkovaatetarjouksen, ostin maastonvihreän kaxs-haalarin, ja se ajoi asiansa hyvin. Niitä hukkaanheitettyjä tunteja nettikauppojen ja vesipilarien viidakoissa seikkaillen en saa enää koskaan takaisin. Tykkään kyllä shoppailla, vieläpä nimenomaan lastenvaatteita, mutta...
En usko että tässä maassa on yhtäkään vanhempaa, joka voisi käsi sydämellä väittää, ettei ole luopunut yhdestäkään periaatteestaan tultuaan vanhemmaksi. Meillä ainakin oli paljon kauniita ajatuksia siitä, minkälaiset säännöt ja kasvatusperiaatteet meidän perheessämme tulee olemaan, mutta niistä monet ovat jääneet tai jätetty, ja niiden tilalle on mahdollisesti tullut uusia. Ja se on ihan okei, koska tiesin niin käyvän. Meillä on (yllätys yllätys) sairasteltu...
En tiedä paljon mitään parempaa aurinkoisella kevätsäällä kuin napata takeaway-kahvi mukaan ja lähteä nauttimaan valosta jokirantaan. Keväiselle kävelylle voi jo pukea hiukan kevyemmin päälle, ja esimerkiksi kesämekkoon vaivihkaa sujahtaminen ei ole mikään ongelma, jos kiskaisee päälle lämpimän neuleen. Sopiva sunnuntain varustus: Takki / Zara Saappaat / Rieker Sukat & sukkikset / H&M Huivi / Henri Lloyd Neule / Pull & Bear Mekko /...
Viime kerralla, tai siis viime kerralla kun me olimme riittävän terveitä pääsemään paikalle, äiti-lapsipiirissä keskusteltiin muunmuassa aiheesta "mikä on sopiva ikäero lapsille?" "Ei ainakaan tämä", naurahdin välittömästi, mutta mikäpä sitten olisi? Varmasti jokaisessa yhdistelmässä on omat miinuksensa ja plussansa, ja enemmän mielestäni lasten luonteet vaikuttavat arjen kitkattomuuteen, kuin ikäerot. Onhan kahden näin pienen kanssa ollut oikeasti rankkaa, mutta edelleen jaksan vakaasti uskoa, että...
