Juuri nyt istun sohvalla viltin alla, enkä tee mitään. Tai no, koitan välillä vähän kirjoittaa, ja välillä halia ja suukotella sinne peiton alle kömpiviä pikkupäitä. Viikonloppuna on ollut niin paljon ohjelmaa, että tämän illan köllöttelen ihan hyvällä omallatunnolla tässä sohvalla. Vaikka pelkkää kivaa olemme viettäneetkin, on kaikenlaisen tekemisen vastapainoksi välillä ihan vaan relattavakin. Ja mikä olisi parempaa kuin rentoutua omalla sohvalla oman perheen kesken?

Lauantaina lähdimme Felixin kanssa vaarin kyydillä Tampereelle. Jätimme Stellan ja isin kotiin, ja vietimme ihan vaan laadukasta aikaa kahdestaan leikkien, herkutellen, rakasta ystävää nähden ja lopulta kahden ihanan lastenjuhlilla... leikkien ja herkutellen. Kyllä olisivat kaikki suloiset pienet putiikitkin houkutelleet, mutta en usko että olisin Felixiltä saanut yhtä tyytyväistä vastausta kysymykseen "oliko kiva päivä?" jos niissä olisimme päivän kuluttaneet. Vaan poikani oli onnellinen päivän päätteeksi kun jälleen pakkauduimme autoon, ja siksi myös oma päiväni oli ihan täydellinen.

Tänään nautimme herkullisen brunssin kavereidemme kanssa, ja olin niin tyytyväinen kun saimme pitkästä aikaa edes lähes koko porukan kasaan. Pöytään katettiin muun muassa silakkamarkkinoilta hankittua lohta ja saaristolaisleipää, ja jälkiruuaksi nautimme kreikkalaista jogurttia kastanjahillon (luit oikein) kanssa, jonka ystäviemme vieras oli tuonut Ranskasta asti. En ollut ikinä kastanjahilloa maistanut, sen enempää kuin kuullutkaan siitä, mutta kyllä se vaan oli hyvää nimenomaan jogurtin kanssa. Voi että mulla on ollut hyvä olo koko loppupäivän. Kyllä te tiedätte, sellainen... kylläinen.