Miniä vastaan anoppi

21.22

Mieheni äiti täyttää tänä syksynä vuosia. Mainittakoon, että pyöreitä, mutta tarkka luku on parempi jättää kertomatta, sillä minua on muutenkin syytelty epäedukkaiden ja vanhentavien kuvien ottamisesta ja silmäpussien lisäämisestä Photoshopilla. Tästä kaikesta huolimatta olen saanut kuitenkin kunnian suunnitella juhliin kutsukortin, joten ei pilata sitä iloa julkisilla ikäpaljastuksilla.

Olemme jälleen viettäneet viikonloppua maalla rentoutuen pihahommia tehden. "Muista sitten, etten mä näitä rikkaruohoja revi siksi, että sä tulisit siitä iloiseksi. Tää on mulle ihan ilmaista terapiaa vaan, että ei kestä kiitellä." Sain luvan myös pestä ikkunoita. Se varmaan sääli minua, kun valitin levotonta ja laiskaa oloani. "Oot sä niin raskas tyyppi", se jupisi kaivaessaan mulle lastaa siivouskaappi-vaatekaapistaan. 

Kaiken kuittailun ja jupinan välissä revin aika reilusti niitä rikkaruohoja. Anoppi lahjoitti minulle Aalto-maljakkonsa. Minä pesin ikkunan, anoppi laittoi meille ruokaa. Pesin toisen, anoppi nukutti mun lapset. Siirtelin pihakalusteita uusille paikoilleen ja anoppi lupasi taas pestä ensi vierailuun mennessä meidän lakanat ja mun lökäpöksyt, joista saan aina ihan takuuvarmasti kommenttia.

Niin, koita siinä sitten valita, kumpi tästä sympaattisen ihastuttavasta kaksikosta hoitaa oman roolinsa paremmin. Meniköhän tämä peli tasan? Joka tapauksessa minä olen elävä todiste siitä, että anopin kanssa voi tulla toimeen. Ainakin enimmäkseen. 



You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe