23.12.2016

Otimme varaslähdön joulunviettoon ja kutsuimme kavereita kylään. Kaverit toivat mukanaan ranskalaisen kaverinsa, ja me saimme kunnian valmistaa hänelle elämänsä ensimmäiset joulutortut. Joulutorttujen lisäksi menyyn kuului uunijuureksia, perunasalaattia, kreikkalaista salaattia ja kylmäsavulohta. Lapset menivät vatsat pinkeinä nukkumaan ja me aikuiset jatkoimme iltaa pakettikortteja askarrellen. Yön tunnit sai kivasti kulutettua lahjojen paketointiin. 

24.12.2016

Joulu oli kiva aloittaa rakkaiden ystävien seurassa, mutta aattoaamun kiireessä tuli kyllä pohdittua miksei niitäkin hommia ollut hoitanut aikaisemmin. Kun hässäkän jälkeen sitten lopulta istuimme joululounaan jälkeen isäni luona, kaikki ympäri olohuonetta toistensa kanssa juttelemaan levittäytyneinä, tunsin yhtäkkiä sellaista todellista joulurauhaa. Tajusin miten onnekas olenkaan, ja miten paljosta saa olla kiitollinen. Melkein itkinkin hiukan. Taas.

Aattoillaksi olin leiponut meille kakkua, jota siirryimme nauttimaan jo hiukan pienemmällä porukalla omaan pikkukolmioomme. Luimme lasten raamatusta jouluevankeliumin ja avasimme paketteja, joiden määrä oli mielestäni aika sopiva. Felix innostui siskoni kanssa rakentamaan legoja kun taas Stellan mielestä suurinta huvia oli pakettien avaaminen, ja hän rauhoittuikin syliini lukemaan yhtä lahjakirjaa vasta kun kaikki paketit oli varmuudella avattu. Nukkumaan lapset joutuivat vasta myöhään kuten olivat jo aamulla toivoneetkin.

25.12.2016

Joulupäivän aamu kulutettiin rauhalliseen aamupalaan, lahjojen tutkimiseen, legojen rakenteluun ja lähtövalmisteluihin. Illaksi ajoimme anoppilaan, jossa söimme jouluaterian kynttilän valossa ja avasimme taas vähän lahjoja. Mulla ja Harrilla oli varmaan joku jouluvalmisteluiden jälkeinen krapula, eikä meistä ollut juuri muuhun kuin sohvalla makaamiseen. Illan suurin saavutus oli varmaan uuden nukkekodin kokoaminen. Mutta joulupäivä jos jokin on kyllä juuri se päivä vuodesta kun löhöily on ihan okei.

26.12.2016

Tapaninpäivänä nukuimme pitkään (kiitos anoppi) ja aamupalan jälkeen painuimme lasten kanssa raikkaaseen talvisäähän. Kahdelta vastaanotimme ruokavieraiksi naapureita, jotka aivan yllättäen toivat mukanaan Joulupukin, voitteko kuvitella? Pukkihan ei käynyt meillä edes aattona, sillä olimme ajatelleet ettei lähdetä koko pukkitouhuun, mutta pakkohan on tässä alkaa itsekin uskomaan, kun Joulupukki istuu samassa pitkässä pöydässä aterioimassa. Illalla ulkoilimme uudestaan taskulamppujen valossa, ja lasten mentyä nukkumaan kävimme vielä joulusaunassa.

Niin se vaan tuli ja meni, liian äkkiä kuten aina.