Rakas Felix,

Täytit juuri neljä vuotta. Syntymäpäivänäsi oli sattumalta myös minun ensimmäinen työpäiväni, jonka jälkeen lähdimme yhdessä ostamaan sinulle lahjaa. Sinä kuitenkin nukahdit autoon, etkä tahtonut millään herätä, joten kävin valitsemassa sinulle Ryhmä Haun Sampan autoineen ja työkalukauppoineen. Kävimme juhlavasti ravintolassa iltapalalla, ja kotona sait avata lahjasi, josta tykkäsit ja jonka kanssa sinä ja Stella saitte taas kerran hyvät leikit aikaan.

Tykkään ostaa teille lapsille lahjoja, sillä rakastan nähdä ilon ja innostuksen silmissänne. Onneksi osaan ilahduttaa teitä muillakin keinoin, sillä äitinä minun tehtäväni on myös opettaa, etteivät tavarat tee onnelliseksi. Tiedän, että Ryhmä Hau -lelut ovat juuri nyt siisteintä sinun maailmassasi, mutta myöhemmin tulet arvostamaan paljon enemmän kaikkea sitä rakkautta, mitä olet saanut osaksesi.

Tiedä ja muista, että olet valtavan rakas ja rakastettu. Vaikka onkin hetkiä, joina otamme yhteen, eikä silloin välttämättä ole kovin rakastettu olo. Usko pois, minä kyllä tiedän, vaikka joskus olet varmasti sitä mieltä, etten tiedä mistään mitään. En voi luvata, ettei meillä enää ikinä riideltäisi, vaikka niin toivoisinkin, ja vaikka sinä sitä pyydät. Erimielisyydet ja harmistuksetkin ovat osa elämää, ja tärkeintä on se, että päivän päätteeksi halataan, suukotetaan ja annetaan ja pyydetään anteeksi jos se on tarpeen. Ja sen voin sinulle luvata, että niin meillä tehdään.

Joskus me puhumme muuttamisesta. Muistat meidän vanhan kotimme, ja toisinaan haaveilemme sellaisista asioista kuin koiran ottaminen, sitten kun meillä on hiukan isompi koti. Mutta tiedätkö, sinä asut maailman taianomaisimmassa paikassa. Sitä kutsutaan lapsuudeksi, ja se on kaunein paikka, jonka tiedän. Nauti ja ota siitä kaikki irti, mutta älä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Kun kerran lähdet sieltä, et pääse enää takaisin. Saat kuitenkin viipyä siellä niin pitkään kuin haluat, lupaan pitää siitä huolen.

Olet upea tyyppi, ja mun sydän halkeilee onnesta ja ylpeydestä kun päivittäin nään sisimmässäsi kasvavan kauneuden. Olet empaattinen, fiksu, pohdiskeleva, reilu ja kannat niin kauniilla tavalla huolta perheestäsi, erityisesti rakkaasta taisteluparistasi Stellasta. Taas eräänä päivänä kerroit, että rakastat meidän koko perhettä ja mainitsit meistä jokaisen ihan erikseenkin. "Ja mä rakastan muakin", totesit heti siihen perään. "Sehän on tosi hienoa", vastasin hämmentyneenä siitä, miten itselleni niin hankala asia on sinulle noin yksinkertainen. "Mun luurankokin rakastaa mua", sä sanoit sitten.

Joskus tekisi mieleni kirjoittaa kokonainen kirja siitä, minkälaisia oivalluksia olet tehnyt, mitä olet oppinut ja ennen kaikkea siitä, mitä kaikkea olet minulle opettanut. Siksi minä kai aloin näitä juttuja kirjoittamaan pian syntymäsi jälkeen. Silloin neljä vuotta sitten, tiedäthän. Kun olit tehnyt minusta äidin. Olen valtavan ylpeä sinusta. Tänään, huomenna ja kaikkina päivinä siitä eteenpäin.