Mom is the new black

mielipide

Eilen vietin äitienpäivää ensimmäistä kertaa äitinä. Muutaman päivän ajan olen pyöritellyt päässäni paljon ajatuksia, ja niiden purkaminen kirjoitettuun muotoon tuntuu hankalalta, mutta tarpeelliselta. Voisin kirjoittaa nyt siitä, miten päiväni alkoi TYKSissä, mitkä ovat tämän ihanan ja kamalan päivän tunnelmat tai miten ensimmäisen äitienpäivän viettäminen sujui, mutta aion kuitenkin jakaa omia ajatuksiani äitiydestä.

Kun olin aivan pieni, äiti oli minulle maailman tärkein. Äiti oli kaunein ja viisain. Äiti osasi ja tiesi kaiken. Äiti lohdutti. Äiti oli turvallinen. Äiti oli se kaikkein paras äiti, joka piti huolen, että päällä oli siistit vaatteet ja kaikkea oli mitä tarvittiin. Äiti rakasti meitä lapsia täydestä sydämestään, sillä tavalla kuin vain äiti voi lastaan rakastaa.

Päiväkodissa ja myöhemmin koulussa askarreltiin aina kortti äitienpäiväksi. Useimmiten siihen maalattiin kukkia, ja kun opin kirjoittamaan, kortin sisältä yleensä löytyi myös itse tehty runo. Lahjojakin askarreltiin, ja itsetehdyt jutut olivatkin äidin mielestä parhaita. Äidin kanssa taas askarreltiin isoäideille kortit ja lahjat, ja joinain vuosina käytiin myös keräämässä valkovuokkoja.

Äitienpäivän aamuna nousimme aikaisin, ja täytimme ja koristelimme kakun, jonka äiti oli leiponut edellisenä päivänä. Katoimme keittiön pöydälle hienon juhla-aamiaisen, ja järjestelimme paketit ja kortit äidin paikalle. Kun keittiössä oli kaikki valmista lastasimme pienelle tarjottimelle juomalasit limsoineen, keksejä sekä meidän lasten itsetehdyt muistamiset ja menimme äitiä "herättämään", vaikka tietysti äiti oli herännyt kolisteluumme jo aikaa sitten.

Teini-iässä en ollut mitenkään helppo tapaus. Olin lapsi aikuisten maailmassa, ja tarkoituksettomasti aiheutin äidille ja isälle paljon huolta ja murhetta, enkä ole siitä ylpeä - kuka olisi? Näinä vuosina kävi pari kertaa niin, että itsekkäistä syistä en ollutkaan onnittelulaulua äitienpäivän aamuna laulamassa. Nyt toivoisin voivani muuttaa sen ja monta muutakin asiaa, mutta tiedän että elämäni saattaisi tällä hetkellä olla erilaista, jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja. Sitäpaitsi, äidit antavat anteeksi.

Äiti on seissyt vieressäni hyvinä ja huonoina aikoina, tarjoten aina pyyteettömästi olkapäätään, vaikka en sitä olisi ansainnutkaan. Äiti on aina uskonut minuun, ja kykyihini saavuttaa unelmani, kun itse olen ollut epäileväinen. Äiti on rakastanut minua koko ajan, vaikka välillä olen häntä satuttanut pahastikin. Kaikkein eniten koko maailmassa ihailen Minun Äitiäni, sillä hän on vahvin, viisain, lempein ja epäitsekkäin nainen, jonka olen ikinä tuntenut. Ja sellainen äiti haluan itsekin olla.

Kuulostakoon kuinka kliseiseltä tahansa, äitiys on haastavin, tärkein ja palkitsevin asema, minkä nainen voi elämänsä aikana saavuttaa. Rakasta ja arvosta äitiäsi, sillä hän on tehnyt ja uhrannut paljon sinun hyväksesi. Saat mokailla, kunhan pyydät anteeksi. Niin äitisikin tekee, eikä vaadi sinulta muuta kuin rakkautta. Ja että tyjennät silloin tällöin tiskikoneen.

No kommenttia

, by Mere

asu

Tiistai 07052013

No kommenttia

, by Mere

valokuvaus

Hyödytön nainen

1 kommenttia

, by Mere

mielipide

Rumat äidit

Pari päivää sitten törmäsin netissä jonkun teinitytön kirjoitukseen siitä, miten noloa on, kun keski-ikäiset äidit kehtaavat käydä kaupassa ilman meikkiä ja college-housuihin pukeutuneina. Hän itse suunnitteli sitten joskus työntelevänsä vaunuja korkokengissä. Myös Anu Saagim kertoi jokin aika sitten mielipiteitään suomalaisäideistä Radio Cityn haastattelussa. Saagimin mielestä suomalaiset äidit näyttävät "rumilta ja hoitamattomilta." Haastattelussa hän toteaa, että lapsikin varmaan on onnellisempi, kun äiti on "kaunis ja näyttävä."

Kuvan henkilöt eivät liity juttuun (mutta onhan niilläkin aika karseat velourit)

Itse kuulun niihin äiteihin, jotka eivät ole ulkonäön kanssa turhan tarkkoja. Pyrin kuitenkin näyttämään suhteellisen siistiltä, ja katson aina peiliin ennen kuin lähden ulos. En esimerkiksi muista koska olisin viimeksi lähtenyt lähikauppaa kauemmaksi ilman ripsiväriä. Ulkona ollessani en pahemmin seuraa, mitä muilla äideillä on päällään, ja miksi pitäisi?

Yleensä pyrin olemaan esittämättä mielipiteitä asioista, joista en tiedä mitään. On helppo sanoa kulkevansa lapsensa kanssa kauniiksi laitettuna, mutta mitä sitten, kun yhtäkkiä huomaat viimeisten kolmen vuorokauden aikana nukkuneesi kahdeksan tuntia? Tai kun harkitset toisen pyykkikorin ostamista vaikka pyörität pari koneellista pyykkiä päivässä? Kun nautit omaa aikaa roskia vieden tai kaupassa käyden? Silloin saattaa hetkellisesti tulla täydellinen "ihan sama"-olo. Joskus on ihan kiva laittaa tennarit, etteivät jalat väsyisi niin äkkiä vauvaa edestakaisin kanniskellessa.

Jos verkkarimutsia itseään ei häiritse olla ihmisten ilmoilla sen näköisenä kuin on, miksi se häiritsee jotakuta toista? "Mennään tuota toista kautta, nuo tyypit eivät ole harjanneet hiuksiaan. En halua että lapseni ottavat vaikutteita tuollaisesta häiriökäyttäytymisestä."

Täytyykö olla aina hiukset, meikit ja vaatteet hyvin, jotta voi sanoa pitävänsä itsestään huolta? Jos äitinä itse on tyytyväinen elämäänsä ja ulkonäköönsä, ja viihtyy omana itsenään, omissa vaatteissaan ei tilanteessa pitäisi olla mitään ongelmaa. On tietysti asia erikseen, jos äiti alkaa näyttää kulahtaneelta, koska hänellä ei ole aikaa pitää itsestään huolta vaikka haluaisi. Eivätkö nämä perusasiat koske lähes kaikkia ihmisiä?

Ja mitä tulee lasten onnellisuuteen, en usko, että heitä kiinnostaa vanhempiensa ulkonäkö kovinkaan paljon. Kun olin lapsi, äiti oli mielestäni maailman kaunein. Pääasia lapsen kannalta on se, että hänen ympäristönsä ja ympärilä olevat ihmiset ovat turvallisia, luotettavia ja rakastavia. Uskoisin että itkevää poikaani lohduttaa, kun lopetan itseni laittamisen ja keskityn hänen tarpeisiinsa.

Ja sinä mutsi, tai kuka tahansa, joka luet tätä: jos olosi on mukava, olet itseesi ihan tyytyväinen ja puet päällesi edes jotain, voit aivan vapaasti lähteä ulos nauttimaan auringosta. Ja kyllähän sinä sen tiesitkin!

Terveisin,
Joku kuolasi mun juuri pestyihin hiuksiin

2 kommenttia

, by Mere

luomu