Kaaosta ja kukkamekkoja-blogin Jonna hauskan idean vieraspostaussarjasta, joka kertoo perhebloggaajien lastenvaatehullutuksista. Näitä Puolen Kuun Lastenvaatehullu -päivityksiä voi jatkossa lukea hänen blogistaan. Tämä minun panokseni löytyy siis sieltäkin!

"Kato kulta miten kivoja vaatteita löysin lapsille."
"Paljon makso?"
"Kato nyt kuin hieno!"

Meillä on viime aikoina käyty pientä vääntöä lasten vaatteista, tarkemmin sanottuna ulkovaatteista, ja vieläkin tarkemmin sanottuna niihin kuluvasta rahasta. "No mutta sen verran ne maksaa!" Tämän lauseen on varmaan jokainen lastenvaatehullu päästänyt suustaan kerran jos toisenkin. Voisin varmaan kirjoittaa myös kokonaisen postauksen siitä, miten lastenvaatehankinnan tarpeellisuuden voi perustella miehelle.

Toisaalta jonkun, joka ei lastenvaatteita ikinä osta, voi olla vaikeaa ymmärtää, että kunnon toppahaalari maksaa lähemmäs sata euroa ja enemmänkin. Joskus tekisi mieli antaa Harrille lista tarvittavista ulkokamppeista kouraan, ja katsoa kuinka edullisesti hän saisi samat kamat hankittua. Tai saisiko ollenkaan. Hulluutta tai ei, kyllä niihin vaatteisiin rahaa saa palamaan.

Kuten monet muutkin naiset, tykkään shoppailla. Kun tämä mamma menee kauppaan ostamaan lastenvaatteita, mukaan tarttuu lastenvaatteita. Kun kaupasta lähdetään hakemaan äidille vaatteita, kotiin kannetaan lastenvaatteita. Niiden ostaminen vaan on niin paljon kivempaa ja helpompaa ja hauskempaa. Lapsille shoppaillessa ei tule mietittyä, että tämän kaksikymppisen voisi käyttää johonkin muuhunkin.

Vaatteet kulkeutuvat kotiin niiden käytännöllisyyden ja ulkonäön perusteella, ei merkin. Käytännöllisyys kuitenkin voittaa päivän vaatteita valitessa; farkkua juhlaan, colleget arkikäyttöön. Yhteensopiva asun on kuitenkin oltava, vaikka oltaisiin ihan vaan kotona, ja siitä syystä Harri yleensä jättää lasten pukemisen mun huoleksi.

Toisinaan olisi kivaa pukea lapset jotenkin yhtenevästi, mutta se on osoittautunut aika hankalaksi. Stellalle pukisin mieluiten hempeitä kukkakuoseja, pitsiä ja palmikkoneuletta ja Felixille taas kirkkaita värejä, raitaa ja tennareita. Ehkä jonain päivänä keksin, miten saan ne yhdistettyä. Mustaa meidän lasten päällä näkyy aika vähän, sen sijaan harmaa ajaa turvallisen perusvärin asemaa.

Kahden lapsen äitinä olen shoppaillut jo sen verran, että tiedän mistä etsiä, kun jotakin tarvitsen. Tiedän, että PO.Pilta löytyy hyviä sukkia, KappAhlista ne ihanimmat röyhelömekot ja name it:istä ihan parhaat ja kohtuuhintaiset merinovillatuotteet. Kirppikset ovat hyvä paikka etsiä arkisia remuamisvaatteita, mutta esimerkiksi ulkovaatteet ja kengät ostan mieluummin uutena. Eniten meidän lasten päällä näkyy Lindexiä, H&Mää ja Zaraa. Marimekko on ikuinen designrakkauteni, jota hankitaan kun budjetti antaa myöden.

Kutsuisiko sitä sitten hulluudeksi, harrastukseksi tai miksi lie, lastenvaatteiden ostaminen on hauskaa puuhaa. Viehätys piilee ehkä siinä, ettei lasten pukeutumiselle ole mitään sääntöjä. Se on tavallaan vanhemman ja lapsen yhteinen ilmaisun keino, jonka kanssa on lupa vähän hassutellakin.