Jos joku on ihmetellyt mihin me oikein olemme hävinneet, nämä kuvat ehkä hiukan selvittävät tilannetta. Jälleen on ollut käsillä se aika vuodesta, kun muut juhlivat Ruississa, ja meidän porukka purkittaa Turun Helluntaiseurakunnan kesäleiriä Sauvossa. Vielä muutama vuosi takaperin harmittelin näiden kahden tapahtuman päällekkäisyyttä, mutta kyllä se vaan niin on, että leirejä en vaihtaisi mihinkään. Varsinkaan näin 23 vuoden mittaisen putken jälkeen - samaa ei moni voi Ruisrockista sanoa.

Olemme tänään kotiutuneet lasten kanssa puolitoista viikkoa kestäneeltä reissultamme. Kesken iltatoimien Harri huokaisi, että onpa kivaa kun olette taas kotona. Ai että ne sanat lämmittivät, varsinkin juuri siinä kaikkein arkisimmassa tilanteessa, joka rutiininomaisesti suoritetaan joka päivä. Aiommekin nyt parhaamme mukaan nauttia arjesta ja olla vaan, kun kesän päivät ja viikonloput tuntuvat täyttyvän niin äkkiä kaikenlaisella ohjelmalla. Vaikka onhan sekin kyllä aika kivaa ja nautittavaa.

Kesä mä rakastan sua.