Monissa lukemissani puheenvuoroissa on asetettu ns. "markettivaatteet", "merkkivaatteet" ja niiden käyttäjät vastakkain, ikäänkuin kyseessä olisi joku taistelu, ja sekös ottaa päähän. Tunnen äitejä, jotka ostavat lastenvaatteet pääosin H&M:stä ja Lindexiltä, ja tunnen äitejä, jotka rakastavat Mini Rodinin, Gugguun ja Papun vaatteita. Heistä kukaan ei katsoisi toistaan nenänvartta pitkin, sillä heille on aivan herttaisen yhdentekevää, mitä muut lapsilleen pukevat.

Monille, kuin myös minulle, eettinen ja ekologinen ajattelu taas on kaikkea muuta kuin yhdentekevää, ja se tietysti näkyy esimerkiksi juuri lastenvaatteiden hankinnassa. Tästä syystä monet ovatkin tietoisesti alkaneet suosia pojoismaista suunnittelua ja tuotantoa, mikä on aivan äärimmäisen hieno juttu. Omasta näkökulmastani myös pienyrityksen tukeminen on eettinen valinta.

Unohdetaan vaatteiden käyttäjät, unohdetaan ennakkokäsitykset ja pohditaan nyt juurikin niitä vaatteita, joista tässä metelissä kai on kyse. Ajatellaan ihan objektiivisella tasolla niiden elinkaarta.

Perus halpaketjuliikkeen paita valmistetaan jossain kehitysmaassa. Sen tekee joku toisella puolella maapalloa, todennäköisesti huonoissa olosuhteissa ja satavarmasti huonolla palkalla, sillä siksihän ne siellä valmistetaan. Pahimmassa tapauksessa vaatteen tekee lapsi. Suuryritykset kiertävät näissä maissa veroja, eli sitäkään kautta ei rahaa näihin köyhiin valtioihin heru. Rahat menevät johtajien taskuihin. Niin tehtaat kuin vaatteiden kujetus aiheuttavat ympäristöpäästöjä. Vaatteet eivät kestä, mutta eihän se mitään haittaa, koska ei se mitään maksanutkaan. Vanha roskiin ja uusi tilalle.

Toinen vaihtoehto on paita, joka maksaa enemmän, mutta se on tuotettu ekologisesti ja eettisesti. Materiaalit ovat usein kierrätettyjä tai esimerkiksi luomupuuvillaa. Vaikka hinta saattaa kirpaista, kaupan päälle saa hyvän mielen suunnittelijan ja tuottajan työn ja elinkeinon tukemisesta. Kun vaatteisiin laittaa vähän enemmän rahaa, osaa niitä arvostaakin enemmän. Vaatteista pidetään huoli, niitä korjaillaan tarpeen vaatiessa ja myydään eteenpäin. Mikäs sen parempaa kierrätystä, kuin laittaa hyvällä jälleenmyyntiarvolla vaate kiertoon seuraavalle käyttäjälle?

Nämä ovat tietysti kaksi ääripäätä, ja sinne harmaalle alueelle mahtuu kaikenlaista. Enkä nyt koita sanoa, että jokainen merkkivaatteisiin verhoutunut vastaantulija olisi valinnut vaatteensa parantaakseen maailmaa, tai että näin pitäisi olla. Meillä kuluttajilla on kuitenkin vastuu valita, joten ollaan jooko edes vähän tietoisia siitä, mistä se vaate loppupeleissä on kotoisin.