Meitsi, aina myöhässä, onnistui tänään taas hienosti alittamaan omankin rimansa. Kaikki alkoi jo eilen illalla (eli viime yönä) kun viimetipan todistuskopio-operaation jälkeen palasin kotiin. Asetin herätyksen alkamisajaksi 7.00 ja iskin kännykän laturiin olohuoneeseen, jotta olisi ihan pakko nousta sängystä ylös. Nukkumaan menin liian myöhään.

Aamulla heräsin Harrin tönimiseen kello 8.00. Mahtavaa. Laturi ei ollut ladannut puhelintani, vaikka Harrin luurissa palkit lähti samaisella kapistuksella heti nousuun. Paniikki. Kaikki hukassa. Aamupala ja aamukahvi jäivät nauttimatta. Lopuksi ajelin sitten taksilla perille ja ehdin sentään ajoissa. Ihana taksikuski huikkasi vielä perään: "muista rentous!"

Tässä olen, hengissä. Uupuneena ja päänsärkyisenä. Pääsykokeissa piirsin leijonan, joka näytti enemmän auringonkukalta, ja teki mieli vaan itkeä ja polttaa koko työ. Kello 21.00 odottelimme kuumeisina Emilian kanssa ruutujen ääressä listaa jatkoon pääsijöistä, vaikka olimme jo ihan varmoja, että kaikki toivo oli jo menetetty. Vaan sieltä se oma numero löytyi ja huomenna mennään taas, wish me luck! 

Ja sitten, ei mitenkään tähän liittyen, se päivän tärkein informaatio: arvonnan voittaja! Minä ja hapsutukkainen avustajamme arvoimme ihanan ksylofonin voittajan. Rumpujen pärinää...