Kevät on niin täällä! Sen tietää siitä, että katupöly leijailee iloisesti auringon valossa, Instagramin feedi täyttyy tulppaaneista, yhtäkkiä on hirveä vimma sisustaa, muttei ehdi koska tahtoo myös ulos ja jokainen ihmiskunnan luopiokin kömpii ulos kolostaan haistelemaan tätä ilmaa. Uutta, ihanaa, energisoivaa kevätilmaa, jolla on tapana tuoda uusia juttuja tullessaan.

Tällä kertaa me taisimme itse pistää muutoksen tuulet liikkeelle. Mähän olen varmaankin jo vuoden haaveillut asunnon vaihdosta erinäisistä syistä, ja viime kuun viimeisenä, eli karkauspäivänä kävimme irtisanomassa nykyisen vuokrasopimuksemme, vailla mitään tietoa tulevasta.

Kuinka ihanaa olisikaan voida kirjoittaa nyt tähän, että olemme ostaneet suloisen rintamamiestalon, jota alamme remontoimaan, tai että olemme myyneet omaisuutemme ja lähdemme vuodeksi maapallon toiselle puolelle seuraamaan paikallista meininkiä. Mutta ei, me vain vaihdamme vuokrakodista toiseen. Ei kuulosta ehkä ihmeelliseltä, mutta minä, joka olen koittanut epätoivoisesti, hetkittäin itku silmässä etsiä uutta kotia, olen tästä aika innoissani, varsinkin kun se uusi koti tulee tuomaan aika paljon helpotusta ihan sellaiseen perusarkeen. 

Loput unelmat toteutukoot sitten, kun on niiden aika.

Vaan ihanassa auringonvalossa tämäkin läävä on kuitenkin alkanut yhtäkkiä näyttää ihan siedettävältä, jopa kivalta. Tuntuu taas kerran niin pöljältä alkaa romantisoimaan tätä luukkua, kun on juuri useamman kuukauden tehnyt mieli potkia sen seiniä ja sanoa: "ai että mä vihaan sua." Mutta tietysti olemme täälläkin viettäneet merkittäviä hetkiä elämässämme, onhan tämä ollut pikku-Stellan ensimmäinen koti. Luen tämän haikeuden pieneksi jännitykseksi, jota koen aina kun muutamme - olen innoissani, mutta samalla pelkään odottavani uudelta liikoja. Onneksi se innostus kuitenkin vie juuri nyt voiton, ja jo ensi kuussa teemme uusia muistoja uudessa kodissamme.

Tänään on vuokrasopimus kirjoitettu, ja pitihän sitä tietysti juhlistaa kakulla!