Okei, tiedän että hiihtolomastamme on jo vierähtänyt hetkinen, varsinkin kun nämä kuvat piti ladata tänne jo viikko sitten. Mutta näiden kuvien ihanuus ei hälvene viikossa, kuukaudessa eikä edes vuodessa. Itse asiassa nämä kuvat ovat niitä, joita katsellaan yhdessä sitten joskus.

Näistä hetkistä ei meidän lapsille ehkä vielä niitä elävimpiä muistoja vielä jääkään, näistä hetkistä kyllä kerrotaan heille tarinoita. Stella nukahti rattaisiin, kun olimme matkalla vaarin ja tädin kanssa pulkkamäkeen. Felix kiljui riemusta, kun mäen laskeminen oli niin hauskaa. Mummin luona rakennettiin lumiukko, josta tulikin Pikku Myy ja joka ei kelvannut Felixille. Käytiin iltahämärässä Seikkiksessä, eikä siellä ollut ketään muuta. Tehtiin sämpylöitä. Leivottiin kakku ja juhlittiin Vaaria. Herkuteltiin Pizzariumissa. Äitikin sai vähän omaa aikaa ja pääsi Partylite-kutsuille. Ja brunssille. 

Ihania muistoja.