...sen mä vaan halusin tulla sanomaan. Ja vähän muutakin. Nyt on nimittäin ihan pakko vähän selittää ja valittaa. Vaan ei hätää, aion kyllä hoitaa molemmat yhdellä iskulla, niin saadaan moiset kurjuudet alta pois!

Mehän alamme nyt siis vihdoin ja viimein olla voiton puolella tämän varmaan kolme viikkoa kestäneen flunssan kanssa. Pakattiin kipeänä, muutettiin kipeänä ja nyt sitten arki täällä uudessa kodissa on aloitettu laatikoiden keskellä kipeänä. Netti on vielä hakusessa, läppäri takkuaa ja kännykkäkin tuntuu vetelevän viimeisiään. Mainitaan nyt vielä, etten tule kovin hyvin juttuun teknologian kanssa kun se päättää heittäytyä yhteistyökyvyttömäksi. Tässä nyt siis prologi valitukselle, ja samalla selitys blogin kuolemanhiljaisuudelle.

Kuten sanottu, flunssa alkaa vihdoin jo hiukan helpottaa, mutta silti kuitenkin väittäisin, että eilinen päivä oli kyllä kurjin aikoihin. Päivän oli tarkoituskin sisältää lähinnä siivousta ja purkamista, mutta jotenkin sen alhaalla olevan rimankin pystyi silti alittamaan! Kesken parhaan siivousdraivin tuli tieto, että joudumme vielä käymään vanhalla kämpällä ihan naurettavasta syystä, ja sen kanssa on muutenkin jotain ihmeellistä säätöä, mitä en nyt jaksa enkä viitsi sen enempää avata.

Exkämppäsekoiluiden ja stressailun jälkeen olenkin stressannut lisää ja koittanut järjestellä kotia tämän päiväisiä vierailijoita varten, joiden tulon sitten tajusin illan tullen joutuvani perumaan. Felixille nousi taas kuume, eikä tämä kyllä ole enää sitä edellistä tautia, kun tyyppi on ollut jo yli viikon terveenä. JO. Nyt vaan jännitetään mikä pöpö meille on arpajaisissa tällä kertaa osunut, ja kiertääkö se jälleen koko perheen.

Epätietoisuuden keskellä tuntuu silti lohdulliselta tietää se, että kaikki on silti oikeasti hyvin. Stressit ja kuumeet eivät tietysti ole kivoja juttuja, ja tällaisia "kaikki on kakkaa" -päiviä tulee joskus, mutta tuntuu hyvältä ymmärtää, miten pieniä nämäkin murheet ihan oikeasti ovat. Itse asiassa, kun ne on saanut näpyteltyä alkaa jo oikeastaan hymyilyttää. Muistaa sen, mikä on tärkeintä. Että kiitos vaan, kun sain taas purkaa sydäntä!