"Mun äidillä on tänään syntymäpäivä!" kailotti kolmivuotiaani tänään ruuhkaisessa kassajonossa. "Me pidetään juhlat ja tehdään kakkua. Minä olin tänään päiväkodissa ja minulla oli kiva päivä." Tätejä hymyilytti. Kotipihassa myös roskapusseja kantavalle naapurillekaan ei jäänyt epäselväksi kenellä on tänään juhlapäivä.

Kotona vatkasimme yhteistuumin mutakakkuaineksia kulhossa, Felix kertoi, että "olen ihana äiti koska osaan leipoa kakkua." Harri tuli kotiin juuri sopivasti kotiin työntääkseen kakun uuniin, ja lopulta lapset saivat koristella sen juuri ennen kuin se syötiin. Tai no, jotkut toki söivät koristelun aikana - kuvan pikkukäsi ei suinkaan ole asettelemassa mansikkaa kakun päälle, vaan nappaamassa sen parempiin suihin!

Lopuksi on vielä todettava, että vanheneminen ei ole ollenkaan hullumpaa, kun ympärillä on näinkin ihania tyyppejä - perhe ja ystävät. Kuinka monta ihanaa onnittelua ja puhelua olenkaan tänään saanut, ja yhden kortinkin, kun mummu ja ukki sellaisen aina muistavat lähettää. Jos saisin toivoa lahjaksi mitä tahansa, toivoisin enemmän aikaa vietettäväksi kaikkien rakkaiden kanssa.

Olipa onnekasta nähdä päivänvalo tasan 24 vuotta sitten.