Mä vitsailen usein mun heikentyneestä kyvystä muistaa asioita. En tiedä onko aivokapasiteettini jotenkin pienentynyt pitkään jatkuneen väsymyksen myötä vai onko mulla vaan niin paljon enemmän muistettavaa, että sisäisen kovalevyn tilavuus on koetuksella, mutta yhtä kaikki, vaikka hattarapäisyys huvittaa, se myös ärsyttää. Se tekee elämästä hetkittäin hankalampaa ja kiireisempää. Ja sellaista en soisi lapsilleni, ihan vaan siksi etten itse muista aina kaikkea. Tämä päivä...
Istun hotellihuoneemme sängyllä nautiskellen wifistä ja Harri nukkuu vielä hiukan unta varastoon. Malmössä paistaa aurinko ja mulla on maha täynnä herkullista aamiaista. Kohta laitetaan kamat kasaan ja aletaan pikkuhiljaa suunnistamaan takaisin Kööpenhaminan puolelle. Pohdin ikävää. Sitäkin on niin erilaista. Surullisinta on kai sellainen ikävä, joka ei ollenkaan lopu. Kuten mulla on ikävä äitiä joka päivä. Parit viime viikot mulla on myös ollut ikävä...
Prinsessa Seikkailija Kiukkupussi Hymynaama Onnentyttö Tähtisilmä Pikkuaurinko Rakas Kaksivuotias ...
En ymmärrä... mistä ihmeestä nuo lapset saavat kaiken energiansa! Aamusta iltaan ne painaa, ja silti ne jaksaa vielä väsyneinäkin taistella siitä, pitääkö tänäkin iltana mennä nukkumaan. Osoittaahan se jo jonkinlaista sinnikkyyttä, kun joka ilta he sen väännön häviävät. Seuraavaksi ajattelin... ööh, no kirjoittaa tämän postauksen loppuun. Ja sen jälkeen laittaa Netflixistä jonkun tyhmän mutta hauskan sarjan pyörimään, painaa pääni Harrin kainaloon ja kysyä...
Sinne ne taas nukahti. Kullanmurut. Ihan ilman sen suurempia temppuja tänään. Vähän hassuttelua ja kikattelua, ei kummempaa. Kerrattiin päivän kohokohdat ja kuulumiset, rukoiltiin iltarukoukset, suukoteltiin, sanottiin, että rakastetaan ja pidettiin käsistä kunnes uni tuli. Sänky narahti kun nousin. Stella havahtui siihen hiukan, mutta otti pupun tiukemmin kainaloon ja painoi samantien silmät takaisin kiinni. Ja nyt, tässä on se mun hetki. Päivän ensimmäinen kun istun...
Jes, jes, jes! Tätä mä nii-in oon odottanut. Lämpöä! Valoa! KESÄÄ! Ja tiedättekö, me tehtiin tänään lähestulkoon kaikki meidän lempparit kesäturku-jutut! Ja silti vähän tuntuu, ettei olisi tehnytkään yhtään mitään, mutta vain hyvällä tavalla. Siitä täydellisessä kesäfiiliksessä on kyse - että tehdään asioita siksi, että ne tekevät onnellisiksi, ei siksi, että voisi päivän päätteeksi piirtää rasteja ruutuihin. Kesällä päivän kohokohta voi olla joku...
Kevätaurinko ja vappu juhlivat tänä vuonna yhdessä, ja me nautittiin täysillä mukana! Valon ja lämmön lisäksi #vappu2016 tarjosi aika paljon ohjelmaa - brunssia, 3v-synttäreitä, piknikkiä, tivolia, skumppaa ja kakkua, kavereita, lasten kanssa vietettyä aikaa, keinumista, hiekkakakkuja, ilmapalloja, askartelua, munkkeja, simaa ja päiväunia. Koko paketti, enkä enempää olisi voinut toivoa. Juuri tätä tähän väliin kaivattiin, täydellinen startti keväälle. ...
