Sä lohtu ihmisten. Ihan ensiksi, on taas kiitettävä kaikista ihanista kommenteista ja viesteistä, joita sain edellisen postauksen jälkeen. Joulukiireiltä ja sen jälkeiseltä koomalta, jota voi kai rentoutumiseksikin kutsua, vastailin niihin aika viiveellä, mutta jokaisen olen lukenut erikseen ja useampaan kertaan. Ne merkkaavat oikeasti ihan todella paljon.Joulu ei tietenkään sujunut niin stressittömästi kuin olin ajatellut, mutta sieltä se tuli, kiireestä ja ikävästä huolimatta. Ja...
Luin eilen Lujasti lempeä-kolumnisti Maaret Kallion kauniin kirjoituksen, joka muistutti siitä, ettei joulu ole vain ja ainoastaan tunnelmallista valon juhlaa pimeän talven keskellä. Sanat upposivat aika syvälle sisimpään kun luin niitä Harrille ääni väristen, sillä nämä joulun synkemmät sävyt ovat jälleen olleet yhtä lailla pinnalla kuin ne kullanhohtoisetkin. Tällä viikolla olen joutunut kasvokkain sen synkkyyden kanssa, joka väistämättä on osa jokaista jouluani varmasti...
Viime päivinä mua on surettanut suuresti se, kun kuulin että kiinasta on tilattu ennätysmäärä krääsää jouluksi, että Hansaan on jopa avattu ihan oma toimipiste vain näitä paketteja varten. Suomessa on puhuttu nyt paremmasta taloustilanteesta ja siitä, miten ostohuuman kultavuosien jälkeen ihmiset eivät enää niinkään halua omistaa vaan kokea. Myös konmaritus ja minimalismi ovat olleet voimakkaasti pinnalla tänä vuonna. Näiden kaikkien seikkojen myötä tämä...
Enää viikko jouluaattoon! Löytyyköhän sieltä puolelta muita samanlaisia, joilla on tapana tehdä kaikki vähän viime tipassa? Niitä jotka alkavat tasan näin viikkoa ennen joulua stressaamaan sitä, että jouluvalmistelut laahaavat perässä – siis ne kaikki lukuisat suunnittelemasi hommat, joita et ehtisi muutenkaan toteuttaa, vaikka kuinka aloittaisit ajoissa? Niitä jotka pakkaavat joululahjoja itkusilmässä pikkutunneille asti, jottei sitä tarvitsisi tehdä aattoaamun muissa kiireissä? Annan teille neuvon:...
Kun me saimme ensin Felixin ja sitten Stellan, ei kavepiirissämme juuri muilla vielä ollut lapsia. Siinäkin oli oma hauskuutensa, ja ihmiset meidän ympärillä olivat tosi innostuneita ja aidosti kiinnostuneita meidän lapsista. Ehkä innostukseen vaikutti juuri se, että lapset olivat kaveriporukoissamme ensimmäisiä - tietenkään vähättelemättä sitä, että elämäämme on siunaantunut valtavan ihania tyyppejä ja olen heistä yhtä valtavan kiitollinen. Vaikka oli hauskaa olla kavereista...
Aivan ensimmäisenä ihan valtavan suuri kiitos kaikista onnitteluista kommenttiboksissa, facebookissa, instagramissa sekä tietysti ihan livenäkin. Ette osaa edes kuvitella kuinka paljon ne ovat lämmittäneet ja pistäneet hymyilyttämään. Onnitteluiden lisäksi hyvää mieltä ja helpotusta on tuonut se, ettei tarvitse enää salailla. Ei tarvitse aamulla pohtia mihin paitaan tänään naamioisi kasvavan pikkumahan tai miettiä muita keskustelunaiheita kun oikeasti haluaisi innoissaan puhua tulevasta vauvasta.Eilen meillä oli...
Vatsanpohjaa kutittaa, mutta odotan vielä muutaman päivän. Odotan kassajonossa ostokseni kanssa. Odotan jännittyneenä seuraavaan aamuun. Odotan pari minuuttia kahta hentoista, mutta selkeää viivaa. Odotan varaamaani lääkäriaikaa. Odotan odotusaulassa. Odotan ja pelkäänkin hiukan, kunnes lääkäri kertoo, että kaikki on hyvin. Odotan että saan pian kertoa koko maailmalle... ...
Eilen aamulla taivas avautui ihan erityisen sinisenä ja maata peitti valkoinen lumikerros. Oli 6.12.2017, Suomen sadas itsenäisyyspäivä. Olen aina ollut ylpeä suomalaisuudestani, kirjoittanut hyvin isänmaallisen esseenkin yläasteella, mutta eilen tuntui tietysti aivan erityisen juhlavalta olla Suomen kansalainen. Ehkä jopa niin upealta, että herkistyinkin ihan hiukan. Edellisiltana nukkumaan mennessä olin kertonut lapsille, ettei Suomi aina ole ollut itsenäinen, että yli sata vuotta sitten kuuluimme...
Meillä kävi sillä tavalla hassusti, että joulukuun ensimmäisenä päivänä ei avattu joulukalenterin ensimmäistä luukkua, sillä ei ollut joulukalenteria mitä avata. Tänään lauantaiaamuna olohuoneen senkin päälle oli kuitenkin ilmestynyt pussillinen paketteja ja lapsille osoitettu kirje, joka kuului näin:"Arvoisat Felix ja Stella, Hyvää joulukuun 2. päivää! Olen valtavan pahoillani, mutta unohdin tuoda teidän joulukalenterinne eilen, kuun ensimmäisenä päivänä. Joulun alla on usein niin kovin kiire......
Ihailen valtavasti yrittäjiä, jotka ovat ensin maalanneet omat unelmansa ja sitten tehneet niistä totta. Erityisen inspiroivina koen tarinat siitä, miten on yksinkertaisesti huomattu tarve ja ryhdytty toimeen. Naisyrittäjistä, jotka ovat huomanneet puutteen ja päättäneet pelkän päivittelyn sijaan tehdä asialle oikeasti jotain. Tällainen tarina löytyy myös turkulaisen Greenlips beautyn takaa. Yrityksen perustajalle Sharonille kävi kuten monelle muullekin äidille, kun kyse ei ollutkaan enää vain...
