"Äiti, laula", kuuluu päättäväinen ääni takapenkiltä. Autossa mulla on tapana laulaa radion mukana, mutta tämä biisi ei ole tuttu. "En mä osaa tätä laulua", vastaan ja suuntaan jo ajatuksia ihan muuhun, ikäänkuin aihe olisi jo käsitelty. Mutta ei se ole. Kolmevuotiaan päättäväinen vastaus kuuluu: "opettele." Saman ajopäivän iltana ollaan mummilassa yökylässä ja iltatoimien aikaan keskustelu kääntyy pleikkaripeliin, jota lapset ovat saaneet pelata Harrin...
Viime viikon tapahtumien jälkeen tuntui vielä tavallistakin ihanammalta pakkautua perheenä autoon, vaihdella taukoamatta radiokanavaa, viihdyttää takapenkin kärsimättömiä ja ajella anoppilaan viettämään viikonloppua. Vaikka pelko ei saa olla vaihtoehto, on luonnollista ja inhimillistä, ettei järkytyksen aiheuttamaa ahdistusta ravistella olkapäiltä ihan noin vain. Ei kulunut varmaan tuntiakaan niin, ettei tapahtunut olisi käynyt mielessä, mutta maalla, etäällä epätodellisesta todellisuudesta oli kuitenkin helpompaa hengittää. Elokuun pehmeä aurinko...
Tänä aamuna herään levottoman yön jälkeen todellisuuteen, jossa kammottavin viimeisen vuorokauden aikana päässäni pyörinyt painajainen ei olekaan unta. Samalla tuntuu, etten ole vielä herännytkään. Tämä on epätodellista. En varmasti ole ainoa uneton tässä kaupungissa, ja eilisen järkyttävät tapahtumat, jotka käänsivät maailmallakin katseet pieneen kaupunkiimme tulevat jättämään jäljen sen asukkaisiin, mutta ei anneta pahan voittaa. On vaikeaa uskoa, että rakkaasta kotikaupungistani löytyisi ketään, kellä...
Felixin uninen olemus valuu hitain askelin olohuoneeseen, ja napsautan telkkarin päälle. Ärsyttävimmän aamupiirretyn rasittavin slogan särähtää välittömästi korvaan ja irvistän. Stellakin herää, mutta sulkeutuu huoneeseensa kiukkuisena, kun kiellän häntä pukemasta pitsistä juhlamekkoa päiväkotiin. Annan tyypin kiukutella rauhassa, ja keskityn omaan vaatekriisiini, kun kaapissa ei taaskaan ole mitään käyttökelposta. Hiusharja on hukassa. Kuivashampoon korkki tuntuu ensin jäykältä, ja sitten suhauttaa liikaa yhteen kohtaan. Töissä...
Felixin syntymän jälkeen olen saanut nauttia kesäni lasten seurassa. On ollut vaikeaa samaistua siihen, miten ihmiset sanovat kesän olevan lyhyt, kun meillä on ollut kaikki maailman aika viettää aurinkoisia retkipäiviä ja sateisinakin valita, lähdetäänkö kuralammikoihin hyppimään vai muovaillaanko keittiön pöydän ääressä. Nyt mä ymmärrän sen täysin. Kolme viikkoa lomaa, joiden aikana pitäisi levätä, mutta samalla elää. Kuin viimeistä kesäpäivää. Uskokaa vaan, siinä on...
Yhteistyössä Linnateatteri Vaikka Suomen kesää ollaan jälleen saatu olla parjaamassa, on kesäteatteri silti jotenkin tähän suomalaisuuteen kuuluva juttu, ja niinpä päätin jo toukokuun lämpiminä päivinä, että tähän kesään on pitkästä aikaa sisällytettävä edes yksi kesäteatteriesitys, ihan vaan kansalaisvelvollisuudesta. Sen velvollisuuden olen tänä kesänä täyttänyt jo kahdesti, mutta kumpi kesäteatterikokemuksista oli parempi?Eräänä lämpimänä torstai-iltana vein Harrin treffeille Linnateatteriin katsomaan Haluatko mökkiläiseksi -kesäkomediaa. Teatterilippujen lisäksi olin varannut meille kasvisvartaat...
