Yhteistyössä Linnateatteri

Vaikka Suomen kesää ollaan jälleen saatu olla parjaamassa, on kesäteatteri silti jotenkin tähän suomalaisuuteen kuuluva juttu, ja niinpä päätin jo toukokuun lämpiminä päivinä, että tähän kesään on pitkästä aikaa sisällytettävä edes yksi kesäteatteriesitys, ihan vaan kansalaisvelvollisuudesta. Sen velvollisuuden olen tänä kesänä täyttänyt jo kahdesti, mutta kumpi kesäteatterikokemuksista oli parempi?

Eräänä lämpimänä torstai-iltana vein Harrin treffeille Linnateatteriin katsomaan Haluatko mökkiläiseksi -kesäkomediaa. Teatterilippujen lisäksi olin varannut meille kasvisvartaat teatterin oman ravintolan grillistä, ja saimme nauttia teatterista, kesäsiidereistä ja iloisesta palvelusta meille varatussa pöydässä illan ajan. Naurettiin ja pyöriteltiin silmiä, sillä sellaista on kesäteatteri.

Olin kuvitellut kesäteatterin sellaiseksi pyöreäksi valkoiseksi teltaksi, mutta Linnateatterin sisäpihaan oli rakennettu hieno katettu terassi, jossa kyllä viihtyisi kesätunnelmissa vähän viileämmälläkin sadesäällä. Oli hauska istua ravintolan pöydässä ja samalla teatterissa, ja saatiin meidän treffi-illasta kyllä taas niin paljon virtaa arkeen.

Seuraavalla kerralla astelin teatteriin hiukan erilaisissa tunnelmissa. Päälavan viereen oli ilmestynyt Herra Hakkaraisen koti, jonka eteen oli rennosti levitelty räsymattoja, joille teatteriseuralaiseni innoissaan asettuivat. Itse nappasin alleni tuolin ja jäin hiukan syrjemmälle jännittyneenä seuraamaan, mitä esityksessä tulisi tapahtumaan, ja ennen kaikkea miten siellä maton reunalla pärjättäisiin seuraavat 40 minuuttia.

Jännitys oli kuitenkin turhaa. Mukaansatempaava esitys oli juuri sopivan mittainen, ja erityisen kiinnostava, sillä Herra Hakkarainen on iltasatuaikaan seikkaillut meilläkin. Felix ja Stella istuivat yleisössä kuin vanhat tekijät, ja oli tosi hauska seurata ja jälkikäteen keskustella mitä ajatuksia ensimmäinen teatteriretki lapsissa herätti. Stella pääsi vielä lopuksi samaan kuvaan Herra Hakkaraisen ja Masa-marsun kanssa. Felixin mielestä se oli ehkä liian jännittävää. Tai ehkä hän oli siihen liian cool.

Niin ja mitä tulee siihen alkuperäiseen kysymykseen, siihen en tietenkään osaa vastata. Lapsiperheessä on turha lähteä arvottamaan parisuhdeaikaa ja lasten kanssa vietettyjä hetkiä, sillä kaikki tietävät, että kumpikin on ihan älyttömän tärkeää, ihanaa ja arvokasta. Seuraavaksi treffi-illaksi meillä onkin suunnitteilla Scandinavian music groupin keikka juurikin Linnateatterin kesäteatterissa, viilenevässä elokuun illassa, ja lapset taas aion takuuvarmana viedä katsomaan Tatua ja Patua sitten syksymmällä!

Minkä ikäisenä teidän lapset ovat käyneet ensimmäisen kerran teatterissa?
Olisi myös hauska kuulla, jos teillä itsellänne on jäänyt lapsuudesta jotain hauskoja teatterikokemuksia.