Juhla juhlalta, päivä päivältä ja hetki hetkeltä lähestymme väistämättä hetkeä, jona nelihenkisestä perheestämme tulee viiden joukkue. Pääsiäinen on täällä, joka tarkoittaa maaliskuun kääntymistä huhtikuuksi, kuukaudeksi jona jännitämme, vietetäänkö jatkossa ensin minun vai vauvan syntymäpäiviä.

Mitä lähemmäs tulemme laskettua päivää, tuntuu olo aina vain tukalammalta. Uusia, mitä ihmeellisempiä vaivoja ilmaantuu joka toinen päivä, turhauttaa, väsyttää ja joskus suututtaakin. Kuten olen jo aiemmin kertonut, Harri on ollut tässäkin raskaudessa valtavan iso ja merkittävä tuki, jonka ansiota suurimmaksi osaksi taitaa olla se, että olen vaivojeni kanssa ja niistä huolimatta myös nauttinut raskaana olosta. Hän muistuttaa jatkuvasti olemaan armollinen itseäni kohtaan, kun tunnen etten tällä hetkellä ole äitinä ja vaimona riittävä. Se on aika ihanaa. Ja tärkeää.

Viime lauantai oli aika mallikas esimerkki sellaisesta päivästä, jona oli vain hyväksyttävä, että nyt mennään niillä voimilla mitä tällä hetkellä on käytettävissä. Minun oli tarkoitus lähteä Varpubloggaajien kanssa Loimaalle syömään hyvin ja tutustumaan paikallisiin yrityksiin ja jatkaa siitä sitten Stellan kanssa yökyläilemään hänen kummitätinsä luo Tampereelle. Pitkän harkinnan päätteeksi päädyin perumaan molemmat menot ja päivän mittaan totesin ratkaisun olleen oikea, vaikka illallakin vielä harmitti.

Sunnuntaina päätin jatkaa armollisella linjalla itseni kanssa. En ruoskinut itseäni siitä, ettei meillä oltu lauantain aikana uhrattu ajatustakaan virpomiselle. Paistoin myöhäiseksi aamupalaksi amerikkalaisia pannukakkuja, Harri ja Felix hakivat oksat ja minä koristelin ne lasten kanssa kaikessa rauhassa. Ennen lähtöä päähän vedettiin kaapista löytynyt huivi ja kissalakki, sekä nenänpäihin vähän kajalia. Kello taisi olla lähemmäs viittä kun soitimme ensimmäistä ovikelloa, mutta se ei meidän virpojia haitannut ja hienon saaliinkin he saivat kotiin vietäviksi. Oli aika kiva huomata, että palmusunnuntainkin voi ihan hyvin viettää ilman stressiä.

Nyt me täällä vielä odottelemme muutaman päivän, että pääsemme anoppilaan jatkamaan pääsiäisen viettoa. Koittakaa tekin jaksaa muutama päivä ennen stressitöntä pääsiäistä!