Mom is the new black

, by Mere

Harri

Edustustehtävissä

Meillä ei tänä vuonna juhlittu ystävänpäivää mitenkään ihmeellisellä tavalla. Tai no, Harri ja Felix kävivät hakemassa Heseltä kaikille ateriat, mikä kyllä oli poikkeuksellista sikäli, että niin ei olla ennen tehty, ja tuskin tullaan tekemään jatkossakaan. Hauskaa kuitenkin oli se, että kassalla sattui olemaan kaveri, joka heitti mukaan niitä lastenaterioihin kuuluvia leluja, ja täällä meni ilta kivasti uuden Risto Räppääjä -leffan soundtrackiä rokaten uudet sormikkaat kädessä ja kummallakin yksi värikäs pinni päässä. Kyllä me ollaan naurettu noita kahta tänään.

Suurin syy ystävänpäivän vähäiseen juhlintaan oli se, että vietimme Harrin kanssa loppuviikosta pari päivää Helsingissä. Olisimme varmasti menneet tänään ainakin syömään tai leffaan, jolleivät lapset olisi olleet jo tuon reissun ajan hoidossa. Ja on meitä kyllä laiskottanutkin, jos totta puhutaan. Johtuneeko sitten tuosta reissusta vai ollaanko tässä jossain lievässä flunssatilassa...

Vaan kyllä räntäsateinen, loskainen Helsinki on sitten kaunis! Enkä mä edes vitsaile, Helsinki on aivan ihana kaupunki, jossa tekisi mieli koluta läpi joka ikinen ihastuttava pikku kahvila, putiikki, ravintola ja museo. Tällä(kin) kertaa siihen fiilistelyyn vaan jäi valitettavasti aika vähän aikaa. Ehdimme me sentään tapaamaan muutamaa ystävää, torstaina Virgin oilissa ja perjantaina Tony's delissä.

No mitä muuta me sitten teimme Helsingissä, kuin söimme? Harri oli saanut poikien yritykselle esittelypaikan White Nights-tapahtumasta, joka on kai lähinnä mobiilipelien kehittäjille tarkoitettu yritystapahtuma. Todella varman kuuloista tekstiä, eikö? Mieheni työstä ja harrastuksesta huolimatta en ymmärrä pelimaailmasta mitään, ja tärkeimmiksi tehtävikseni messuilla muodostui kätteleminen, nyökyttely ja hymyily, mutta tapahtumien järjestelystä mulla kyllä on kokemusta, ja siitä näkökulmasta White Nights olikin ihan mielenkiintoinen kokemus.

Toiseksi parasta reissussa oli tietysti yö hotellissa. Valkoisissa lakanoissa vaan on jotain taikaa, nukun niissä aina kuin lapsi. Siis jonkun toisen lapsi, meidän omat ovat viime aikoina nukkuneet todella huonosti. No, joka tapauksessa oli ihanaa päästä hotelliin nukkumaan taatusti keskeytymättömät unet ja syömään herkullista aamiaista. Eikä sekään yhtään haitannut, että tavalliset huoneet olivat täynnä, joten meidät sijoitettiin premium-huoneeseen. Parasta oli tietysti palata kotiin lasten luokse.

No kommenttia

, by Mere

jälkiruoka

Herkullinen Red Velvet Cake

Jos Felixiltä kysyy, mitä hän tahtoisi mieluiten tehdä, on vastaus suurella todennäköisyydellä "maalata" tai "leipoa kakkua." Siis ellei se ole kiukkuinen "en mitään!" Mutta Felix kyllä rakastaa leipoa, ihan vain jo sen tekemisen eikä pelkän lopputuloksen takia. Hän haluaisi muutenkin auttaa kaikenlaisissa kotitöissä, mikä tietysti on tosi hienoa, mutta joskus siitäkin avusta tekisi niin kovasti mieli - kumma kyllä - kieltäytyä.

Tällä viikolla me kuitenkin teimme kakkua, jota leivoimme jo kerran aikaisemmin Felixin synttäreille. Kakku oli ihan hitti, ja kaverit huikkailivat vielä ovella, että laita sitten ohje blogiin. No, postauksen toteutuksessa on vierähtänyt hetki, sillä en synttäreillä ehtinyt herkullisesta kakusta nappaamaan yhtäkään kuvaa ennen kuin se oli jo syöty, mutta nyt teimme ystävänpäivän kunniaksi parille kaverille tätä herkkua. Joten poimikaapa helppo ja herkullinen resepti talteen!

Kyseessä on siis Red Velvet cake, jonka ohjeen löysin ihan Arlan sivuilta. Yleensä mulla on kyllä hiukan tapana soveltaa näitä, ja usein jätän pois sellaiset raaka-aineet, joita meiltä ei kotoa löydy ja joita meillä ei muuten tule käytettyä. Arlan versiosta omani erosi siten, että tein ohjeesta gluteenittoman version, joka onnistui hyvin, mitä nyt kohosi vähän tuollaiseksi kuhmuraksi.

Mutta tosiaan, Arlan sivuilta löytyy alkuperäinen ohje, ja oma versioni tulee tässä:

Kakkupohja

2 kananmunaa
3 dl sokeria
3½ dl gluteenitonta jauhoseosta (esim. Sunnuntai/Pirkka)
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl oliiviöljyä
2 dl piimää
2 rkl punaista elintarvikeväriä

Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita kuivat ainekset keskenään ja vatkaa vaahdon joukkoon. Sekoita joukkoon öljy, piimä ja elintarvikeväri. Voitele vuoka ja levitä pohjalle ja reunoille kookoshiutaleita - gluteeniton vaihtoehto korppujauhoille. Paista uunin keskitasolla noin 40 minuuttia.

Tuorejuustokuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g voita
125 g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja tuorejuusto, lisää vaniljasokeri ja lopuksi mukaan tomusokeri. Sekoita tasaiseksi ja levitä kuorrutus jäähtyneen kakun väliin ja päälle. Varoituksen sanana, gluteenittomat leivonnaiset ovat usein rakenteeltaan murustavampia ja helpommin hajoavia, joten kakun leikkaaminen vaatii hieman tarkkuutta.

Kakku on aika makea, joten koristeena kannattaa käyttää raikkaita marjoja.

No kommenttia

, by Mere

mielipide

Pala sydämestäni

17 kommenttia

, by Mere

minä

Onnea loisteputkien alla

1 kommenttia

, by Mere

taapero

Laatulauantai

Kuten kuvista näkyy, meillä oli aika tapahtumantäyteinen lauantai, jonka vastapainoksi et sunnuntaina tehty mitään. Vietimme vaihteeksi laatuaikaa Felixin kanssa ihan kahdestaan sillä aikaa kun isi ja Stella saivat taas yhteistä aikaa kaksin kotona. Meillä tuntuu menevän niin, että jos ei olla kaikki kimpassa, on Stella yleensä mun kanssani. Niin se taitaa monissa muissakin perheissä olla, äiti hoitaa sen pienimmän.

Aamupäivällä lähdimme Annukan ja Linan kanssa messukeskukseen Ipanahippoihin, jotka taidettiin järjestää viime vuonna ensimmäistä kertaa. Paikalla oli paljon nähtävää ja tehtävää Legojen rakennuksesta polkuautoihin, Muumeista Hevisaurukseen ja kasvomaalauksesta karuselliin. Mulle jäi tapahtumasta vähän kurja fiilis, kun kaikki tuntui olevan hiukan sinnepäin organisoitu, ja koin että vilkasta kolmevuotiasta piti vähän väliä olla kieltämässä ja kontrolloimassa. Pääasia kuitenkin oli se, että Felixin mielestä hipoissa oli kivaa. Eiköhän se tapahtumakin siitä vuosien saatossa kehity, tämä kuitenkin oli ensimmäinen kerta kun se järjestettiin noin isossa paikassa.

Hipoilta suuntasimme kodin kautta kaverisynttäreille, joihin olisin napannut Stellankin mukaan, elleivät juhlat olisi olleet juuri päiväuniaikaan. Ehdimme nauttia seurasta ja ihanista herkuista ihan hyvän aikaa, vaikka vilkuilinkin välillä kelloa. Seuraava, viimeinen kohteemme oli Seikkiksen Timantti-teatterissa järjestetty Hiiri-orkesterisatu, johon olin varannut liput koko perheelle. Sali oli täynnä porukkaa vauvasta vaariin, ja esitys oli juuri sopivan mittainen, hauska ensikosketus orkesterisoittimiin.

Kyselin Felixiltä illalla, mikä oli päivässä kaikkein kivointa. Vastaus kuului: "ei mikään", josta tein vapaan tulkinnan, ettei tyyppi osannut valita kaikesta kivasta sitä huippujuttua, sillä niin innoissaan hän oli koko päivän. Kaikki myös sujui oikein hyvin ja ongelmitta, vaikka Felix ei päiväunia nukkunutkaan. Mun päivän kohokohta oli se, että ehdittiin tehdä kaikki suunniteltu, vaikka olin ihan varma, että aikataulu jossain kohtaa pettää. Tulen muistelemaan tätä päivää lämmöllä varmaan loppuvuoden lauantait, sillä tällaista ei meidän perheessämme turhan usein tapahdu!

No kommenttia

, by Mere

Torstai-illan huumaa

Edustustehtävissä

Herkullinen Red Velvet Cake

Pala sydämestäni

Onnea loisteputkien alla

Laatulauantai

Minä ja me

Ota yhteyttä:

Kaikki tekstit

Suositut tekstit

Näistä kirjoitan

Ota yhteyttä

Torstai-illan huumaa

Edustustehtävissä

Herkullinen Red Velvet Cake

Pala sydämestäni

Onnea loisteputkien alla

Laatulauantai

Minä ja me

Ota yhteyttä:

Kaikki tekstit

Suositut tekstit

Näistä kirjoitan

Ota yhteyttä

Subscribe