Nyt näkyy pelottavan paljon omaa naamaa ihan tässä etusivulla, mutta parempihan tämä on, kuin eilen - blogi oli nimittäin lähes pari päivää piilossa. Blogin ulkoasun uusiminen ei sitten lopulta ollutkaan niin yksinkertainen, nopea ja helppo homma. Ei tietysti tullut mieleenkään testailla uutta ulkoasua ensin, ja sitten revin hiuksiani kun koodi sekoitti koko sivun, heh. Tämä lopputulos on kai jonkinlainen kompromissi, jolla mennään nyt ainakin vähän aikaa. Mitäs pidätte?

Ilma tuntuu just nyt aika raikkaalta hengittää. Uudet alut tekee sellaista. Edessä on monta ovea rakosellaan, eikä oikein tiedä minkä taakse kurkistaisi ensimmäisenä, puhumattakaan siitä, mistä niistä astuisi sisään. Onneksi ei ole kiire mihinkään, ja taidan hengähtää tässä ihan hetken.

Nyt tehdään kuitenkin jotain, mitä tämän blogin pian kolmivuotisessa historiassa ei ole vielä kertaakaan tehty: Nyt saa kysyä, toivoa ja antaa palautetta! Mitä te haluaisitte lukea tai nähdä? Minkälaiset postaukset ovat olleet kivoja, mitkä tarpeettomia? Sana on vapaa, mutta tosi rumia en ehkä julkaise...

Oma kolmevuotiaani on jo nyt reipas rakentaja, mutta jakaminen ei aina onnistukaan niin hyvin. Tämän lumilinnamme rakentamiseen eivät tytöt olisi mielellään saaneet osallistua, lukuunottamatta äitiä. Mutta pieni hän vielä onkin, ja kun me vanhemmat annamme aikaa ja näytämme esimerkkiä, olen aika varma, että fiksulla pojallani on tilaa muille niin lumilinnassaan kuin sydämessäänkin.