Rakas,

Neljän vuoden naimisissaolon jälkeenkin joudut toisinaan vastaamaan kysymykseen "miksi?" kun kerrot rakastavasi minua. Ja aina sä jaksat kärsivällisesti vastata, joten nyt on varmaan hyvä hetki tehdä samoin.

Rakastuin sinuun, koska olit juuri sellainen hiukan renttu - huoleton, hauska ja rento. Sellainen tyyppi, jonka kaikki tuntee, ja jonka seurassa viihdytään. Se jonka kädessä roikkuu aina skeittilauta tai kitara. "Kaikki naiset aina rakastuvat renttuihin", tiedetään, mutta sä osoittauduit kaikkea muuta kuin kliseiseksi.

Syy, miksi rakastan sinua yhä, miksi me seistään edelleen tässä on se, ettet ollutkaan mikään tyypillinen renttumies. Et särkenyt mun sydäntä, vaan korjasit sen.  Rakastit niin kuin jokainen ansaitsisi tulla rakastetuksi. Rakastit ehdoitta. Ja rakastat yhä, vaikka joskus olen sitä mieltä, ettei sinun ehkä pitäisi. Silloin otat minut syliin ja pidät vain hiukan hölmönä.

Tietysti olet neljän vuoden aikana ehtinyt moneen kertaan jättää likaiset sukkasi väärään paikkaan, olla ripustamatta märkää pyyhettäsi kuivumaan ja unohtanut tuoda kukkia tärkeinä päivinä, olethan mies. Mutta sellaisilla asioilla ei oikeasti ole mitään väliä.

Merkittävää on se, että haluat aina pitää minusta huolta. Että mielipiteilläni ja tunteillani on väliä, ja on tärkeää, että minulla on kaikki hyvin. Tai esimerkiksi se, että annat arkisin minun nukkua hiukan pitempään, ja kun on aika nousta, herätät minut kahvikupillisella, jotta pitkä päiväni lasten kanssa lähtisi käyntiin mukavasti, sillä arvostat sitä mitä minä teen kun olet töissä.

Sinä jaksat uskoa minuun aina. Kuuntelet, kannustat ja lohdutat. Osaat olla kova ja pehmeä. Pidät huonoja vitsejäni hyvinä ja saat minut nauramaan omilla tyhmillä jutuillasi. Saat minut hymyilemään jopa kyynelien läpi. Siksi minä rakastan sinua. Siksi tahdon nukahtaa ja herätä kanssasi seuraavatkin neljä vuotta. Ja sitä seuraavat...

Jos asut tässä Turun lähistöllä, etkä vielä tiedä mitä tänä viikonloppuna tekisit, niin nyt tiedät! Meillä on täällä kolmet markkinat meneillään, joita tutkiessa saa varmasti kulutettua kokonaisen kesäpäivän ihan kevyesti. Käsityöläismarkkinat ovat vallanneet Vähätorin puolen, Keskiaikamarkkinoilla voi viihtyä Vanhalla suurtorilla ja siitä muutaman askeleen keskustaan päin voi pitää evästauon Ranskalais-italialaisilla ruokamarkkinoilla. Jos nämä nimet eivät sano mitään, voi kierroksen aloittaa Tuomiokirkon edustalta, siitä kyllä osaa jatkaa matkaa.

Me tykätään käydä markkinoilla, mutta ne reissut ovat sellaisia hiukan verkkaisempia päiväkävelyjä. Ei viitsi pysähtyä katselemaan mitään ihan hirveän pitkäksi aikaa, ettei tarvitse ostaa kaikkea a) siksi, että lapset näkivät jotain mikä on pakko saada tai b) koska se meni jo rikki. Mutta keskiaikamarkkinat ovat enemmän kuin markkinat. Ne ovat kokonainen keskiajan henkeen rakennettu tapahtuma, missä on lapsille paljon nähtävää ja tehtävää - ja meillä jo jokavuotinen perinne.

Markkinoilla kävimme tosiaan eilen. Tänään meillä on jo muut jutut mielessä, mutta voi olla, että markkinoilla on vielä sen verran piipahdettava, että saadaan yhden pienen pojan mieltä kaihertava jousipyssy ostettua. Olen luvannut yhdestä kuvaushommasta lapsille palkaksi omat paperirahat, joilla he saavat ostaa mitä tahtovat, ja sorminäppäryyttä harjoittava, käsin valmistettu puulelu ei ole mielestäni ollenkaan huono ostos.

Mitä mieltä olette, voiko taaperoille opettaa jo rahankäyttöä ja työn merkitystä?

Ihanaa viikonloppua, missä ikinä kuljettekaan!